Salibandyn säännöt: erät, peliaika, kenttä ja varusteet

Salibandyn säännöt ovat kansainväliset. Suomessa pelataan samalla sääntökirjalla kuin MM-kisoissa: Kansainvälisen Salibandyliiton (IFF) Rules of the Game, jonka uusin painos astui voimaan 1.7.2026. Suomen Salibandyliitto julkaisee siitä virallisen suomennoksen, ja sen päälle tulevat kansalliset kilpailusäännöt, jotka määräävät esimerkiksi peliajat sarjatasoittain, suojalasipakon ja sen, että joukkueet eivät Suomessa pääsääntöisesti vaihda kenttäpuolia erien välillä.

Kohdissa, joissa Suomen kilpailusäännöt poikkeavat IFF:n sääntökirjasta, ero kerrotaan erikseen. Tiedot on tarkistettu 16.10.2026.

Kaukalo, maalit ja kentän merkinnät

Salibandykenttä on suorakaide, jota ympäröi pyöristetyillä kulmilla varustettu laita. Virallinen aikuisten koko on 40 x 20 metriä, mutta sääntö sallii pienemmänkin: pienin hyväksytty kaukalo on 36 x 18 metriä. Suomen kilpailusäännöt lisäävät tähän vielä oman vaatimuksensa: kentällä on käytettävä suurinta mahdollista sääntöjen mukaista kaukaloa.

Maalialue on se alue, jonka sisällä maalivahti saa käsitellä palloa käsin. Maalivahdin alue on sen sisällä oleva pienempi suorakaide, jonne kenttäpelaaja ei saa mennä eikä kulkea sen läpi (sääntö 507). Pelaaja on alueella, kun mikä tahansa vartalon osa koskettaa lattiaa alueen sisällä. Pelkkä maila alueella ei ole rike, ja rajaviivat kuuluvat alueeseen. Vuoden 2026 sääntökirjasta poistettiin aiempi poikkeus, joka salli alueen läpi kulkemisen, jos peli ei erotuomarin mielestä häiriintynyt.

Kohde	Mitta	Huomio
Kaukalo	40 x 20 m	Pituus x leveys
Pienin sallittu kaukalo	36 x 18 m	Sääntö 101
Laidan korkeus	500 mm (+/- 10 mm)	Materiaalisäännöt
Laidan kulmasäde	2000 mm (+/- 500 mm)	Materiaalisäännöt
Laidan ja lattian väli	enintään 6 mm	Pehmusteet mukaan lukien
Kenttämerkintöjen leveys	4–5 cm	Selvästi erottuva väri
Maalialue	4 x 5 m	2,85 m päädystä
Maalivahdin alue	1 x 2,5 m	0,65 m maalialueen takarajan etupuolella
Maalitolppien merkkien väli	1,6 m	Maalivahdin alueen takaviivalla
Kiistapallopisteet	1,5 m pitkistä sivuista	Halkaisija enintään 30 cm, yhteensä kuusi
Vaihtoalue	alkaa 5 m keskiviivasta	Päättyy maaliviivan oletetulle jatkeelle
Vaihtoalueen leveys	enintään 3 m	Tilaa 19 henkilölle per joukkue
Rangaistuspenkkialue	2 m pitkä	Vähintään 1 m keskiviivasta
Maali	1600 x 1150 mm	Punainen, paino 12 kg (+/- 1 kg)
Maalin pudotusverkko	200 mm (+/- 25 mm) kehikon takana	Kiinnitetty pysyvästi yläreunasta

Maalikehikon aukon on osoitettava keskipistettä kohti. Toimitsijapöytä ja rangaistuspenkit sijoitetaan vastapäätä vaihtoalueita keskiviivan tuntumaan, ja kummallakin joukkueella on oma rangaistuspenkkinsä pöydän eri puolilla.

Pienkenttä ja lasten pelimuodot

Lasten sarjoissa Suomessa ei pelata aikuisten mitoilla. Salibandyliiton Pelimaailman säännöt määrittävät kaudelle 2026–2027 pelimuodon, kentän koon ja peliajan ikäluokittain.

Sarja	Syntymävuosi	Pelimuoto	Kentän koko	Peliaika
U14 tytöt	2013–2014	4v4	32 x 16 m	3 x 15 min
U12 tytöt	2015	4v4	28 x 14 m	2 x 15 min
U14 pojat	2013	5v5	36 x 18 m	3 x 15 min
U13 pojat	2014	4v4	32 x 16 m	3 x 15 min
U12 pojat	2015	4v4	30 x 16 m	2 x 15 min
U11 pojat	2016	4v4	30 x 16 m	2 x 15 min

Kentän pienentyessä kaikkia merkintöjä ei skaalata. Salibandyliiton ohje on, ettei maalialuetta (4 x 5 m) eikä maalivahdin aluetta (2,5 x 1 m) kannata muokata, vaikka kenttä pienenisi reilusti. Maalin ja päätylaidan väliin suositellaan jätettäväksi vähintään kaksi metriä tilaa, jotta maalin takana voi pelata. Alueellisissa 4v4- ja 3v3-sarjoissa lattiamerkintöjen teippausta ei vaadita lainkaan.

Maalina käytetään lasten peleissä virallista salibandymaalia. U11-poikien ikäluokassa on käytössä maalinpienennyselementti, jonka mitat ovat 160 x 30 cm ja joka kiinnitetään maalin tolppiin ja ylärimaan. Myös rangaistukset toimivat pienkentällä eri tavalla: 4v4-otteluissa mitataan vain yhtä joukkuerangaistusta kerrallaan, ja ylivoima pelataan aina neljällä kenttäpelaajalla kolmea vastaan.

Joukkue, vaihdot ja pelaajamäärä

Ottelupöytäkirjaan saa merkitä enintään 20 pelaajaa ja enintään viisi toimihenkilöä. Kentällä saa olla samanaikaisesti enintään kuusi pelaajaa, joista vain yksi voi olla maalivahti. Vaihtoehtoisesti kentällä voi olla kuusi kenttäpelaajaa, mikä tarkoittaa käytännössä maalivahdin vaihtamista lisäpelaajaan ottelun lopussa.

Ottelun aloittaminen edellyttää, että molemmilla joukkueilla on viisi kenttäpelaajaa ja sääntöjen mukaisesti pukeutunut maalivahti. Jos näin ei ole, lopputulos on 5–0 ei-rikkoneen joukkueen hyväksi. Sama pätee kesken ottelun: joukkueen on pystyttävä pelaamaan vähintään neljällä pelaajalla, muuten ottelu keskeytetään.

Vaihtoja saa tehdä milloin tahansa ja rajattoman monta kertaa, mutta vain omalla vaihtoalueella. Sääntö on tarkka siitä, milloin uusi pelaaja saa tulla: kaukalosta poistuvan pelaajan on oltava ylittämässä laitaa ennen kuin korvaava pelaaja astuu kaukaloon. Salibandyliiton kansallisissa tulkinnoissa kaudelle 2025–2026 täsmennetään, että tämä koskee myös tilannetta, jossa pelaajan rangaistus on juuri päättynyt. Kauden 2026–2027 tulkintoja ei ollut julkaistu liiton sivuilla 16.10.2026 mennessä. Verta vuotava pelaaja ei saa osallistua peliin ennen kuin vuoto on hallinnassa.

Kummallakin joukkueella on oltava kapteeni, ja vain hän saa puhua erotuomareille. Rangaistu kapteeni menettää tämän oikeuden, ellei tuomari puhu hänelle ensin.

Peliaika: erät, tauot ja tehokas aika

Varsinainen peliaika on 3 x 20 minuuttia, ja erätauko kestää sääntökirjan mukaan 10 minuuttia. IFF:n sääntökirjan (sääntö 201) mukaan joukkueet vaihtavat erätauolla pelipuolia ja samalla vaihtoalueita. Suomessa näin ei pääsääntöisesti tehdä: kilpailusääntöjen 40 §:n mukaan joukkueet eivät vaihda kenttäpuolia erien välillä. Liiton kauden 2025–2026 tulkintojen mukaan puolia vaihdetaan erien välillä ja kolmannen erän puolivälissä vain, jos kentän olosuhteet sitä edellyttävät. Kotijoukkue valitsee pelipuolen hyvissä ajoin ennen ottelua, ja jokainen erä alkaa kiistapallolla keskipisteestä.

Sarjajärjestäjä voi määrätä lyhyemmän peliajan, mutta ei alle 2 x 15 minuuttia. Suomen kilpailusäännöissä erätauon pituudeksi on määrätty yksittäisissä otteluissa 12 minuuttia ja turnausotteluissa 2 minuuttia. Sarjakohtaiset peliajat ja jatkoaikojen pituudet määritellään sarjamääräyksissä.

Peliaika on lähtökohtaisesti tehokasta. Se tarkoittaa, että kello pysähtyy aina erotuomarin vihellyksestä ja käynnistyy uudelleen, kun pallo laitetaan peliin. Sarjajärjestäjä voi myöntää poikkeusluvan juoksevaan peliaikaan, jolloin kello pysähtyy vain maalin, rangaistuksen, rangaistuslaukauksen, aikalisän tai epäluonnollisen pelikatkon yhteydessä. Yksi poikkeus on kuitenkin ehdoton: varsinaisen peliajan viimeiset kolme minuuttia ovat aina tehokasta peliaikaa. Peliaika pysäytetään myös aina rangaistuslaukauksen ajaksi.

Epäluonnollisista pelikatkoista käytetään kolmoisvihellystä. Sellaisiksi lasketaan aina vioittunut pallo, laidan osien irtoaminen, loukkaantuminen, varusteiden mittaaminen, luvattomat henkilöt tai esineet kaukalossa, valojen sammuminen ja loppusummerin soiminen vahingossa.

Kummallakin joukkueella on oikeus yhteen aikalisään ottelua kohden. Sen kesto on 30 sekuntia, ja sitä voi pyytää vain kapteeni tai joukkueen toimihenkilö. Rangaistu pelaaja ei saa osallistua aikalisään.

Jatkoaika ja rangaistuslaukauskilpailu

Jos ottelu on ratkaistava ja päättyy tasan, pelataan 10 minuutin jatkoaika, joka jatkuu kunnes toinen joukkue tekee maalin. Ennen jatkoaikaa pidetään kahden minuutin tauko, mutta pelipuolia ei vaihdeta. Jatkoaikaa ei jaeta eriin, ja varsinaiselta peliajalta jäljellä oleva rangaistusaika jatkuu jatkoajalla.

Jos tilanne on jatkoajan jälkeen yhä tasan, voittaja ratkaistaan rangaistuslaukauskilpailulla. Kummastakin joukkueesta viisi eri kenttäpelaajaa suorittaa yhden laukauksen, ja laukaukset ammutaan vuorotellen. Erotuomarit päättävät käytettävän maalin ja arpovat kapteenien kesken aloitusvuoron.

Varsinaisessa kierroksessa ratkaiseva tulos on saavutettu, kun toinen joukkue on tehnyt enemmän maaleja kuin vastustaja voi enää jäljellä olevilla laukauksillaan tehdä. Jos tasatilanne jatkuu, siirrytään jatkolaukauksiin. Niissä laukojan saa valita vapaasti: kuka tahansa kenttäpelaaja voi laukoa, ja sama pelaaja saa laukoa useita kertoja. Jatkolaukauksissa ratkaisu syntyy, kun toinen joukkue on tehnyt yhden maalin enemmän ja molemmat ovat laukoneet yhtä monta kertaa. Voittaja kirjataan ottelun voittajaksi yhdellä lisämaalilla.

Vapaalyönti ja rangaistuslaukaus

Peli jatkuu katkon jälkeen aina jollakin neljästä pelinjatkamistavasta: kiistapallo, sisäänlyönti, vapaalyönti tai rangaistuslaukaus. Sisäänlyönti tuomitaan, kun pallo ylittää laidan tai osuu kattoon, ja se suoritetaan 1,5 metrin päästä laidasta.

Vastustajien on siirryttävä oma-aloitteisesti vähintään kolmen metrin päähän pallosta, mailat mukaan lukien. Vapaalyöntiä ei suoriteta koskaan maaliviivan oletetun jatkeen takaa eikä 3,5 metriä lähempää maalivahdin aluetta. Jos rikkomuspaikka on tätä lähempänä, lyönti siirretään 3,5 metrin päähän maalivahdin alueen ulkoreunasta. Tällöin puolustusmuurille jää 0,5 metrin tila ja lyöntipaikkaan kolme metriä vapaata. Puolustavalla joukkueella on aina oikeus muodostaa muuri välittömästi oman maalivahdin alueensa ulkopuolelle.

Palloa on lyötävä, ei saatettava, nostettava tai vetäistävä mailalla. Suorittaja ei saa koskea palloon uudelleen ennen kuin toinen pelaaja tai tämän varuste on koskettanut sitä. Sekä vapaalyönti, sisäänlyönti että kiistapallo voivat mennä suoraan maaliin.

Rangaistuslaukaus suoritetaan kuvitteellisesta pisteestä, joka on viiden metrin päässä keskiviivasta ja keskellä pitkien sivujen välissä (sääntö 508). Ennen vuoden 2026 sääntökirjaa laukaus otettiin keskipisteestä. Laukaus on aloitettava mailalla; jos pelaaja aloittaa jalalla, laukaus uusitaan. Liikkeen on oltava keskeytyksetön kohti maalia, eli pelaaja ja pallo eivät saa pysähtyä tai liikkua maalista poispäin yhtä aikaa. Palloa saa pelata rajattoman monta kertaa, mutta heti kun maalivahti on koskenut palloon tai pallo on osunut maalin etupintaan, laukoja ei saa enää koskea siihen. Ilmaveivi eli zorro-tyyppinen suoritus on sallittu, mutta ei siten, että pallo vaihtaa suuntaa ilmassa useammin kuin kerran.

Rangaistukset: 2 minuuttia, 2+2 ja pelirangaistus

Rangaistusjärjestelmä on kaksitasoinen. Yhden joukkuerangaistuksen pituus on aina kaksi minuuttia. Pieni joukkuerangaistus tarkoittaa yhtä tällaista jäähyä, iso joukkuerangaistus kahta peräkkäistä eli tuttavallisemmin 2+2 minuuttia.

Rangaistus	Kesto	Mistä tuomitaan
Pieni joukkuerangaistus	2 min	Varomaton peli, kiinnipitäminen, korkea maila, väärä vaihto, liikaa pelaajia kentällä, pelin viivyttäminen
Iso joukkuerangaistus	2+2 min	Piittaamaton peli mailalla, vartalon koukkaaminen, mailan heittäminen palloon, piittaamaton fyysinen peli
10 minuutin henkilökohtainen rangaistus	10 min	Epäurheilijamainen käytös, filmaaminen. Tuomitaan vain pienen joukkuerangaistuksen yhteydessä
Tekninen pelirangaistus	Ottelun loppuun	Ei-hyväksytty maila tai kasvosuojus, pöytäkirjaan merkitsemättömän pelaajan osallistuminen. Ei jatkoseurauksia
Pelirangaistus	Ottelu ja seuraava ottelu	Väkivaltainen tai raaka peli, uhkaava käytös, tappelu, törkeä epäasiallinen käytös, pelin sabotointi

Fyysisen pelin rikkeissä käytetään neliportaista asteikkoa: varomaton johtaa pieneen joukkuerangaistukseen, piittaamaton isoon, väkivaltainen ja raaka pelirangaistukseen. Sekä tekninen pelirangaistus että pelirangaistus tuomitaan aina ison joukkuerangaistuksen yhteydessä, eli joukkue pelaa niiden jälkeen 2+2 minuuttia vajaalla.

Meneillään oleva joukkuerangaistus päättyy, kun vastustaja tekee maalin, ellei vastustajalla ole yhtä paljon tai vähemmän pelaajia kentällä. Iso joukkuerangaistus käsitellään yhtenä rangaistuksena, mutta vain yksi sen kahdesta osasta voi päättyä kerrallaan. Käytännössä 2+2 minuutin rangaistuksen purkamiseen tarvitaan siis kaksi ylivoimamaalia. Kymmenen minuutin henkilökohtainen rangaistus ei pääty maaliin lainkaan.

Samanaikaisesti mitataan enintään kahta joukkuerangaistusta joukkuetta kohden, ja joukkueella on aina oikeus pelata neljällä pelaajalla. Vuoden 2026 sääntökirjassa yhtäaikaiset molemmille joukkueille tuomitut joukkuerangaistukset eivät enää vaikuta kentällä olevien pelaajien määrään, vaan niitä käsitellään kuin henkilökohtaisia rangaistuksia.

Maalivahdin säännöt: mitä saa ja mitä ei

Maalivahti on salibandyssä poikkeuksellinen rooli, koska hän pelaa ilman mailaa. Kasvosuojus on pakollinen aina kaukalossa pelin ollessa käynnissä, ja kaikenlainen sen käsittely maalaamista lukuun ottamatta on kielletty.

Maalivahti saa käyttää mitä tahansa IFF:n materiaalisääntöjen mukaisia suojavarusteita, mutta niissä ei saa olla osia, joiden tarkoitus on peittää maalia. Varusteiden on oltava kehonmukaiset. Liian suuret vaatteet, olkalinjaa suurentavat toppaukset ja kaksinkertaiset suojat on kielletty, ja housujen vetoketjut, taskut ja tarranauhat on suljettava. Kiinnitys- ja kitka-aineet, kuten silikoni, ovat kiellettyjä.

Nämä ovat maalivahdin keskeiset rajoitukset pelitilanteessa:

Palloa saa pitää hallussa enintään kolme sekuntia. Jos maalivahti laskee pallon maahan ja ottaa sen uudelleen, hallinnan katsotaan jatkuneen koko ajan.
Omalta kenttäpelaajalta ei saa ottaa vastaan tarkoituksellista syöttöä kädellä tai käsivarrella. Poikkeus: jos maalivahti on kokonaan poistunut maalialueelta, hänet rinnastetaan kenttäpelaajaan ja syötön saa vastaanottaa.
Palloa ei saa heittää tai potkaista keskiviivan yli niin, ettei se kosketa lattiaa, laitaa tai toista pelaajaa ennen viivan ylittämistä.
Palloa peliin toimittaessaan maalivahti ei saa menettää kosketusta maalialueeseensa kokonaan.
Maalialueen ulkopuolella maalivahti on kenttäpelaaja ilman mailaa. Maalialueella saa hypätä, ja rajaviivat kuuluvat alueeseen.

Maalivahti voi myös tehdä maalin, ja tämä on vuoden 2026 sääntökirjan muutos. Sääntöjen mukaan maali on oikein tehty, kun pallo ylittää maaliviivan etupuolelta kenttäpelaajan mailalla pelattuna tai maalivahdin heittämänä. Jos maalivahti on korvattava loukkaantumisen tai rangaistuksen takia eikä varamaalivahtia ole, joukkueella on enintään kolme minuuttia aikaa pukea kenttäpelaaja, eikä tästä ajasta saa käyttää mitään lämmittelyyn.

Varusteet: maila, pallo ja suojat

Mailojen, pallojen, maalien, kaukaloiden, kasvosuojusten ja suojalasien on oltava IFF:n hyväksymiä ja merkitsemiä. Tarkat mitat tulevat materiaalisäännöistä (SPCR 011), joita sertifioinnissa käytetään.

Varuste	Vaatimus
Mailan kokonaispituus	enintään 1140 mm
Mailan paino	enintään 380 g lapa mukaan lukien
Varren halkaisija	enintään 35 mm
Aloitusmerkin etäisyys	375 mm (+/- 20 mm)
Lavan pituus	enintään 270 mm
Lavan korkeus	72–80 mm
Lavan paksuus	vähintään 8 mm
Lavan käyryys	enintään 30 mm
Pallon paino	23 g (+/- 1 g)
Pallon halkaisija	72 mm (+/- 1 mm)
Pallon reiät	26 kpl, halkaisija 10 mm (+/- 1 mm)
Pallon kimpoaminen	790 mm (+/- 50 mm)

Varren saa lyhentää, mutta muu käsittely on kielletty. Lapaa saa taivuttaa pitkittäissuunnassa, mutta hiominen, sulattaminen ja koveruuden muuttaminen ovat kiellettyjä. Lavan ja varren liitoskohdan saa teipata, mutta enintään 10 mm lavan näkyvästä osasta saa jäädä peittoon. Lavan käyryys mitataan lavan sisäpuolen korkeimmasta kohdasta mailan maatessa tasaisella alustalla.

Kapteeni voi pyytää vastustajan mailan lavan käyryyden, varsi-lapayhdistelmän tai hyväksymismerkinnän tarkistusta. Tarkistuksia sallitaan yksi per joukkue per pelikatko. Jos tarkistettu varuste osoittautuu sääntöjen mukaiseksi, pyytänyt kapteeni saa pienen joukkuerangaistuksen. Jos maila taas on ei-hyväksytty tai liian käyrä, seurauksena on tekninen pelirangaistus.

Peliasuun kuuluvat paita, lyhyet housut ja sukat, ja kenttäpelaajien asujen on oltava yhtenäiset. Pelinumeron on oltava selässä vähintään 200 mm ja rinnassa vähintään 70 mm korkea. Numerot 1–99 ovat sallittuja, mutta numero 1 on varattu maalivahdille. Korut on poistettava, eikä niitä saa peittää teipillä. Pitkät lämpöhousut ovat kenttäpelaajilta kiellettyjä.

Suojalasit: kenelle pakolliset Suomessa

Suojalasit ovat salibandyn selkein turvallisuussääntö, ja tässä kansallinen sääntö menee kansainvälistä pidemmälle. IFF:n sääntökirjan esipuheessa liitto neuvoo kansallisia liittoja tekemään suojalasien käytöstä pakollista alle 17-vuotiaille ja suosittelee niitä alle 19-vuotiaille.

Suomessa raja on asetettu syntymävuoden mukaan. Kilpailusääntöjen 38 pykälän mukaan kenttäpelaajien, jotka ovat syntyneet 1.1.1999 tai myöhemmin, on käytettävä virallisissa otteluissa IFF:n hyväksymiä ja merkitsemiä suojalaseja. Sääntö on siis huomattavasti laajempi kuin IFF:n vähimmäissuositus, ja kaudella 2026–2027 se koskee pelaajia, jotka täyttävät vuonna 2026 enintään 27 vuotta. Myös erotuomareille suositellaan suojalaseja.

Lasten peleissä suojalasit ovat pakolliset. Pelimaailman säännöt ohjeistavat, että silmälaseja käyttävä pelaaja voi joko hankkia vahvuuksilla varustetut suojalasit tai pelata pelkillä silmälaseilla, kunhan aikuiset varmistavat että lasit ovat kokonaan kehykselliset. Jos pelaaja yrittää huomautuksen jälkeenkin pelata ilman vaadittuja suojalaseja, seurauksena on tekninen pelirangaistus.

Suomalaiset sarjatasot ja peliajat

Suomen pääsarjoja ovat miesten ja naisten F-liiga sekä miesten ja naisten Inssi-Divari eli ykkösdivisioona. Näiden alla ovat valtakunnalliset Suomisarjat ja sitten alueelliset divisioonat. Junioripuolella valtakunnallisia sarjoja ovat pojissa P22, P19, P17 ja P16 sekä tytöissä T21, T18 ja T16. Muu toiminta on alueellista.

Peliajat vaihtelevat sarjatason mukaan. Sääntökirjan oletus on 3 x 20 minuuttia tehokasta peliaikaa, ja kaikki tätä lyhyemmät ajat ovat sarjajärjestäjän myöntämiä poikkeuksia. Tarkat ajat määritellään sarjamääräyksissä, mutta kilpailusääntöjen erotuomaripalkkiotaulukko listaa ne sarjat, joissa poikkeavaa peliaikaa käytetään.

Sarja	Peliaika palkkiotaulukon mukaan
P22, P19 ja T21 SM-sarjat	3 x 20 min tehokas
P15-22 ja T16-21 muut sarjat	3 x 20 tehokas, 3 x 15 tehokas tai 3 x 15 juokseva
Miesten 3. divisioona	3 x 15 min tehokas
Naisten 2. divisioona	3 x 15 min tehokas
Naisten 2.-4. divisioona	3 x 15 min juokseva
T16 ja P15 valtakunnalliset	3 x 15 min juokseva
P9-14 ja T10-14	3 x 15 tai 2 x 15 min juokseva
P9 ja T10	1 x 15 min juokseva
Seniorit ja erityisryhmät	3 x 15 tai 2 x 15 min juokseva
3v3	2 x 10 min

Miesten ja naisten Suomisarjan sekä miesten 2. divisioonan kohdalla palkkiotaulukossa ei ole peliaikamerkintää, mikä viittaa siihen, että niissä pelataan sääntökirjan oletusaikaa. Palkkiotaulukossa mainitaan myös P15-poikien valtakunnalliset ottelut, vaikka kilpailusääntöjen 2 §:n valtakunnallisten sarjojen listassa P15-sarjaa ei ole. Muualla kilpailusäännöissä sama ikäluokka mainitaan poikien U15-ylialuesarjana.

Mikä sääntökirjassa on muuttunut

IFF:n sääntökirjan kaksi viimeisintä painosta ovat vuosilta 2022 ja 2026, ja molemmat ovat muuttaneet peliä tuntuvasti.

Vuoden 2022 painos oli rangaistusten osalta iso remontti. Viiden minuutin jäähy poistui kokonaan ja korvautui isolla joukkuerangaistuksella eli 2+2 minuutilla. Samalla aiemmat kolme pelirangaistusluokkaa PR1, PR2 ja PR3 tiivistyivät kahteen: tekniseen pelirangaistukseen ja pelirangaistukseen. Fyysisen pelin rikkeille luotiin selkeä portaikko varomaton, piittaamaton, väkivaltainen ja raaka, ja sääntökirjaan lisättiin termejä selittävä sanasto.

Vuoden 2026 painoksen vahvisti IFF:n hallitus 11.12.2025, ja se tuli voimaan 1.7.2026. Keskeisiä muutoksia ovat maalivahdin suojaaminen, sillä kenttäpelaajan on nyt tehtävä kohtuullinen yritys välttää kontakti maalialueella olevaan maalivahtiin eikä maalivahdin näköesteenä saa toistuvasti seurata tämän liikkeitä. Yhtäaikaiset rangaistukset eivät enää vaikuta kentällä olevien pelaajien määrään. Altercationin eli kahakan yllyttäjälle voidaan tuomita oma pieni joukkuerangaistus. Rangaistuslaukauskilpailun jatkolaukauksia saa nyt suorittaa kuka tahansa kenttäpelaaja, ja sama pelaaja saa laukoa useita kertoja. Aiemmin kolmatta laukausta ei saanut ottaa ennen kuin kaikki merkityt laukojat olivat laukoneet kahdesti. Maalivahti saa nyt tehdä maalin heittämällä, sillä sääntökirjasta poistettiin kohta, jonka mukaan maalivahdin vastustajan maaliin heittämä tai potkaisema pallo ei ollut hyväksytty maali. Rangaistuslaukauksen suorituspaikka siirtyi keskipisteestä viiden metrin päähän keskiviivasta, ja maalivahdin alueen läpi kulkeminen on nyt aina rike. Lisäksi vaihtoalueen käyttäytymiseen tuli tarkempia sääntöjä: pelaajien on istuttava penkillä ja toimihenkilöiden seisottava penkin takana, ja vain yksi toimihenkilö kerrallaan saa ohjeistaa kentällä olevia pelaajia penkin edestä.

Miten salibandy eroaa jääkiekosta

Salibandyn ja jääkiekon säännöt näyttävät päällisin puolin samanlaisilta, mutta mitat ja rangaistusfilosofia eroavat selvästi.

Asia	Salibandy (IFF)	Jääkiekko (IIHF)
Kenttä	40 x 20 m	60 x 26–30 m
Peliaika	3 x 20 min	3 x 20 min
Pieni rangaistus	2 min	2 min
Iso rangaistus	2+2 min	5 min
Maalivahdin maila	Ei mailaa	Maila käytössä

Ero isossa rangaistuksessa on periaatteellinen. Jääkiekossa viiden minuutin rangaistus kärsitään kokonaan riippumatta ylivoimamaaleista. Salibandyssä 2+2 minuutin rangaistus purkautuu kahdella ylivoimamaalilla, eli rangaistuksen hinta on sidottu siihen, miten vastustaja onnistuu ylivoimalla. Yhtäaikaisten rangaistusten käsittelyssä salibandy taas otti vuonna 2026 käyttöön saman periaatteen, joka jääkiekossa on ollut jo pitkään: molemmille joukkueille yhtä aikaa tuomitut rangaistukset eivät vähennä kentällä olevien pelaajien määrää.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka kauan salibandyottelu kestää?

Varsinainen peliaika on 3 x 20 minuuttia tehokasta peliaikaa. Koska kello pysähtyy jokaisesta vihellyksestä, ottelu kestää käytännössä selvästi yli tunnin. Erätauko on sääntökirjan mukaan 10 minuuttia, mutta Suomen kilpailusäännöissä se on yksittäisissä otteluissa 12 minuuttia ja turnausotteluissa vain 2 minuuttia.

Minkä kokoinen salibandykenttä on?

Virallinen aikuisten kenttä on 40 x 20 metriä, ja sitä ympäröi 50 senttimetriä korkea laita pyöristetyillä kulmilla. Pienin sääntöjen sallima kaukalo on 36 x 18 metriä. Lasten sarjoissa käytetään pienempiä kenttiä, esimerkiksi 4v4-pelimuodossa 28 x 14 metristä 32 x 16 metriin ikäluokan mukaan.

Ovatko suojalasit pakolliset salibandyssä?

Suomessa kyllä, jos olet syntynyt 1.1.1999 tai myöhemmin. Kilpailusäännöt vaativat tältä ryhmältä IFF:n hyväksymät suojalasit kaikissa virallisissa otteluissa. Vanhemmilla pelaajilla käyttö on vapaaehtoista. Lasten peleissä suojalasit ovat aina pakolliset, ja niiden käytön laiminlyönti johtaa huomautuksen jälkeen tekniseen pelirangaistukseen.

Kuinka monta pelaajaa kentällä on?

Kuusi pelaajaa per joukkue, eli viisi kenttäpelaajaa ja maalivahti. Maalivahdin voi vaihtaa kuudenteen kenttäpelaajaan, jolloin kentällä on kuusi kenttäpelaajaa. Ottelupöytäkirjaan saa merkitä enintään 20 pelaajaa. Joukkueen on pystyttävä pelaamaan vähintään neljällä pelaajalla, muuten ottelu keskeytetään.

Miten salibandyn jäähyt toimivat?

Perusjäähy on kaksi minuuttia. Törkeämmistä rikkeistä tuomitaan iso joukkuerangaistus eli 2+2 minuuttia, epäurheilijamaisesta käytöksestä 10 minuutin henkilökohtainen rangaistus. Kahden minuutin jäähy päättyy vastustajan ylivoimamaaliin, mutta 2+2 vaatii purkautuakseen kaksi ylivoimamaalia. Joukkue saa pelata aina vähintään neljällä pelaajalla.

Saako maalivahti tehdä maalin?

Saa, ja tämä on uutta: 1.7.2026 voimaan tulleesta sääntökirjasta poistettiin kohta, jonka mukaan maalivahdin vastustajan maaliin heittämä pallo ei ollut hyväksytty maali. Nyt maali on oikein tehty, kun pallo ylittää maaliviivan etupuolelta joko kenttäpelaajan mailalla pelattuna tai maalivahdin heittämänä. Maalivahti ei saa käyttää mailaa lainkaan, joten maalinteko onnistuu vain heittämällä. Heitto ei kuitenkaan saa ylittää keskiviivaa koskettamatta ensin lattiaa, laitaa tai toista pelaajaa.

Mikä on ilmaveivi ja onko se sallittu?

Ilmaveivi eli zorro on suoritus, jossa pallo nostetaan lavalle ja kuljetetaan ilmassa maalille. Se on sallittu myös rangaistuslaukauksessa, mutta rajoituksella: pallo ei saa vaihtaa suuntaa ilmassa useammin kuin kerran samalla kun se pysyy paikallaan lavalla. Lisäksi liikkeen on jatkuttava keskeytyksettä kohti maalia.