Sabres 
Senators 
K-Espoo 
Tappara 
Jääkiekko näyttää kaoottiselta, mutta sen takana on tarkka sääntökirja. Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n virallinen sääntökirja 2026/27 on 239 sivua pitkä, ja Suomen Jääkiekkoliiton kansallinen versio sisältää sen päälle vielä sarjakohtaiset erityissäännöt. Katsojan ei kuitenkaan tarvitse osata kaikkea. Riittää, että ymmärtää kolme asiaa: miten kaukalo on jaettu, milloin peli katkeaa ja milloin maali kelpaa.
Juttu perustuu pääosin kolmeen sääntökirjaan: Suomen Jääkiekkoliiton (SJL) sääntökirjaan kaudelle 2026–2027, IIHF:n sääntökirjaan 2026/27 ja NHL:n virallisiin sääntöihin kaudelle 2026–2027. Ellei toisin mainita, sääntönumerot viittaavat SJL:n sääntökirjaan. IIHF:n ja NHL:n numerot on merkitty erikseen, sillä sama numero voi eri sääntökirjoissa tarkoittaa eri asiaa. Liigalla on lisäksi omia ratkaisujaan, joita SJL:n sääntökirja ei kata, kuten valmentajan haasto.
Jääkiekon perusidea: kolme aluetta, kaksi maalia, kuusi pelaajaa
Ottelussa on kaksi joukkuetta. Kummallakin on jäällä samaan aikaan enintään kuusi pelaajaa: yksi maalivahti ja viisi kenttäpelaajaa. Tavoite on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja.
Kaikki muut säännöt palvelevat kahta päämäärää. Ensimmäinen on estää joukkuetta leiriytymästä vastustajan maalille tai lyömästä kiekkoa vain pois vaivoiltaan. Näitä varten ovat paitsio ja pitkä kiekko. Toinen on pitää peli turvallisena. Sitä varten on rangaistusjärjestelmä, jossa rikkeen tehnyt joukkue joutuu pelaamaan hetken vajaalukuisena.
Joukkue ei saa koskaan pudota alle neljän pelaajan. Jos kaksi tai useampi pelaaja kärsii rangaistusta, jäällä on oltava vähintään yksi maalivahti ja kolme kenttäpelaajaa (sääntö 26.1). Käytännössä tämä tarkoittaa, että kolmatta rangaistusta ei koskaan aleta kärsiä heti, vaan se odottaa vuoroaan.
Kaukalo ja alueet: mitä viivat kertovat
Kaukalo on jaettu kolmeen alueeseen kahdella siniviivalla. Alue, jossa joukkueen oma puolustettava maali on, on sen puolustusalue. Kaukalon keskiosa on keskialue (sääntökirjassa myös ”puolueeton alue”). Alue, joka on kauimpana omasta maalista, on hyökkäysalue (sääntö 1.6). Sama alue on siis toiselle joukkueelle hyökkäysalue ja toiselle puolustusalue.
Siniviivat ovat 30 senttimetriä leveitä, ja ne jatkuvat pystysuoraan laitaa pitkin ylös asti. Leveydellä on väliä: paitsiotilanteessa ratkaisee viivan etureuna, ei viivan keskikohta. Kaukalon keskellä kulkee 30 senttimetriä leveä punainen keskiviiva, joka jakaa jään kahteen puoliskoon. Keskiviivan tärkein tehtävä nykysäännöissä on pitkän kiekon arviointi (sääntö 81.1). Lisäksi se rajaa maalivahdin pelaamista: keskiviivan ylittänyt maalivahti ei saa osallistua peliin (sääntö 27.6).
Maaliviiva on 5 senttimetriä leveä punainen viiva, joka on merkitty 4,0 metrin päähän päädyn suorasta osasta ja jatkuu koko kaukalon poikki. Maalin edessä on maalialue, jonka rajaa punainen viiva ja 1,83 metrin säteinen kaari. Maalialue ei ole vain kuvio jäässä: se on kolmiulotteinen tila, joka ulottuu ylöspäin maalin yläriman ylätasoon asti (sääntö 1.7). Tällä on merkitystä maalivahdin estämistä arvioitaessa.
Maalin takana on puolisuunnikkaan muotoinen maalivahdin rajattu alue, jonka ulkomitta on maaliviivalla 6,80 metriä ja laidan kohdalla 8,60 metriä (sääntö 1.8). Maalivahti ei saa pelata kiekkoa tämän alueen ulkopuolella maalin takana. Sääntö on Suomessa käytössä kilpasarjoissa, mutta ei kaikissa junioriluokissa: U13- ja U14-sarjoissa maalivahti saa pelata kiekkoa vapaasti myös rajatun alueen ulkopuolella (sääntö 203.5).
| Mitta | SJL 2026–2027 | IIHF 2026/27 | NHL 2026–2027 |
|---|---|---|---|
| Kaukalon pituus | 60 m | 60 m | 200 jalkaa (n. 61 m) |
| Kaukalon leveys | 25–30 m | 26–30 m | 85 jalkaa (n. 25,9 m) |
| Nurkkien kaaren säde | 7,0-8,5 m | 7,0-8,5 m | 28 jalkaa |
| Laidan ihannekorkeus | 1,07 m | 1,07 m | 42 tuumaa (1,07 m) |
| Maaliviivan etäisyys päädystä | 4,0 m | 4,0 m | 11 jalkaa |
| Siniviivan leveys | 30 cm | 30 cm | 12 tuumaa |
| Keskiviivan leveys | 30 cm | 30 cm | 12 tuumaa |
| Maalitolppien korkeus | 1,22 m | 1,22 m | 4 jalkaa |
| Maalitolppien väli sisältä | 1,83 m | 1,83 m | 6 jalkaa |
| Maalialueen kaaren säde | 1,83 m | 1,83 m | 6 jalkaa |
| Maalivahdin rajattu alue maaliviivalla | 6,80 m | 6,80 m | 8 jalkaa tolpasta |
| Aloitusympyrän säde | 4,50 m | 4,50 m | 15 jalkaa |
| Keskialueen aloituspisteiden väli | 14,0 m | 14,0 m | 44 jalkaa |
| Tuomarialueen säde | 3,0 m | 3,0 m | 10 jalkaa |
Aloituspisteitä on yhdeksän: keskipiste, neljä keskialueen pistettä ja neljä päätyalueen pistettä (IIHF, sääntö 76.2). Jokainen pelikatko päättyy aloitukseen jollakin näistä yhdeksästä pisteestä, ja aloituspaikan valinta on itsessään sääntökysymys: pääsääntö on, että rikkoneelle joukkueelle annetaan mahdollisimman vähän alueellista etua.
Joukkue, kentälliset ja vaihdot lennossa
Joukkueen koko riippuu sarjasta. SJL:n sääntökirjan mukaan joukkue koostuu 21 pelaajasta: enintään 19 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. Liiga ei pelaa SJL:n sääntökirjalla. Liigan kilpailusääntöjen mukaan siellä noudatetaan pääsääntöisesti IIHF:n sääntökirjaa 2026–2027 omin poikkeuksin, ja Liiga-otteluun saa merkitä kokoonpanoon 20 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia, eli yhteensä 22 pelaajaa (Liigan kilpailusäännöt, kohta 10). IIHF:n arvokisoissa joukkueessa on 22 pelaajaa (enintään 20 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia). NHL:ssä joukkue on 20 pelaajaa (18 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia). Ottelun aloittamiseen riittää viisi kenttäpelaajaa ja yksi maalivahti.
Jääkiekon erikoisin piirre muihin joukkuelajeihin verrattuna on vaihtaminen lennossa. Pelaajia saa vaihtaa milloin tahansa pelin käydessä, myös kesken hyökkäyksen. Ehto on tarkka: jäältä poistuvan pelaajan on oltava enintään 1,50 metrin päässä omasta pelaajapenkistään eikä hän saa osallistua pelitilanteeseen ennen kuin vaihto tehdään (sääntö 74.1). Jos vaihtoon tuleva pelaaja astuu jäälle liian aikaisin, tuomitaan joukkuerangaistus liian monesta pelaajasta jäällä.
Jos rikkonut joukkue tekee maalin ennen kuin tuomari ehtii viheltää liian monta pelaajaa jäällä, maalia ei hyväksytä ja rangaistus tuomitaan (sääntö 74.2).
Pelikatkolla vaihtamisessa on oma järjestyksensä. Vierasjoukkueen on ensin asetettava kentällinen jäälle, ja vasta sen jälkeen kotijoukkue saa tehdä haluamansa vaihdot (sääntö 82.1). Tämä on kotiedun konkreettisin muoto: kotivalmentaja näkee vastustajan kentällisen ennen kuin valitsee omansa. Poikkeus on pitkä kiekko: pitkään syyllistynyt joukkue ei saa vaihtaa pelaajia ennen seuraavaa aloitusta (sääntö 81.4).
Ottelun kulku ja ajanotto
Ottelu on kolme 20 minuutin erää tehokasta peliaikaa (sääntö 77.1). Tehokas peliaika tarkoittaa, että kello käy vain silloin kun kiekko on pelissä. Kello käynnistyy siitä hetkestä kun kiekko pudotetaan aloituksessa ja pysähtyy kun tuomari viheltää tai maali syntyy. Siksi ottelu kestää salissa selvästi pidempään kuin tunnin: pelkkä peliaika ja kaksi IIHF:n 15 minuutin erätaukoa vievät jo 90 minuuttia, ja päälle tulevat pelikatkot.
Erätaukojen pituus vaihtelee. IIHF:n sääntökirjassa erätauko on 15 minuuttia tai IIHF:n erikseen määrittämä aika (sääntö 77.2). SJL:n sääntökirja viittaa sarjamääräyksiin, eli erätauon pituus riippuu sarjasta. Joukkueet vaihtavat kenttäpäätyjä jokaisen erän jälkeen (sääntö 86.3). SJL:n sääntökirjassa kotijoukkue saa valita aloituspäädyn, ellei järjestäjä ole sitä määrännyt. NHL:ssä taas, kun vaihtopenkit ovat kaukalon samalla sivulla, kotijoukkue aloittaa puolustaen omaa penkkiään lähempää maalia (NHL, sääntö 86.3). Silloin kumpikin joukkue puolustaa penkistään kauempana olevaa maalia vain toisessa erässä. Tästä tulee nimitys pitkä vaihto: matka penkille on pidempi, ja vaihtojen ajoitus vaikeutuu.
Jos runkosarjaottelu on kolmen erän jälkeen tasan, SJL:n sääntökirjan mukaan pelataan enintään viiden minuutin jatkoaika maalista poikki. Jatkoerässä jäällä on kolme kenttäpelaajaa ja yksi maalivahti kummallakin. Jatkoerä alkaa enintään kolmen minuutin tauon jälkeen, eivätkä joukkueet vaihda kenttäpäätyjä (sääntö 84.1). IIHF:n sääntökirjassa sama malli on kirjoitettu arvokisojen alkusarjaotteluille (IIHF, sääntö 84.1). Jos maalia ei synny, ratkaisu tulee voittomaalikilpailusta: viisi laukausta kummallekin, sen jälkeen äkkikuolema. SJL:n sääntökirjan mukaan vierasjoukkue aloittaa. IIHF:n kisoissa aloittaja ratkaistaan kolikonheitolla, ja NHL:ssä kotijoukkue saa valita, laukooko se ensin vai toisena (IIHF 84.4, NHL 84.4). Vain ratkaiseva maali merkitään ottelun lopputulokseen (sääntö 84.4).
| Vaihe | Kesto | Pelaajamäärä jäällä |
|---|---|---|
| Varsinainen peliaika | 3 x 20 min tehokasta | 5 + maalivahti |
| Jatkoaika (runkosarja) | enintään 5 min, maalista poikki | 3 + maalivahti |
| Voittomaalikilpailu | 5 laukausta, sitten äkkikuolema | 1 vastaan maalivahti |
| Jatkoerä pudotuspeleissä (Mestis, Suomi-sarja, sääntö 84.6) | 20 min erin ratkaisuun asti | 5 + maalivahti |
SJL:n sääntökirjassa pisteet jakautuvat kolmiportaisesti. Varsinaisella peliajalla voittanut joukkue saa kolme sarjapistettä. Jos runkosarjaottelun voittaja ratkeaa jatkoerässä tai voittomaalikilpailussa, voittaja saa kaksi pistettä ja häviäjä yhden (sääntö 78.1). NHL:ssä järjestelmä on toinen: tasapeli varsinaisen peliajan jälkeen tuo kummallekin yhden pisteen, ja jatkoajalla maalin tehnyt joukkue saa lisäpisteen (NHL, sääntö 84.1).
Milloin maali hyväksytään ja milloin ei
Maalin perusmääritelmä on tiukka. Maali syntyy, kun hyökkäävän joukkueen pelaaja on mailallaan pelannut kiekon maalin etupuolelta maalitolppien välistä ja yläriman alapuolelta kokonaan yli maaliviivan, ja maalikehikko on oikealla paikallaan (sääntö 78.4). Kiekon on siis ylitettävä viiva kokonaan, ei osittain.
Maalikehikko katsotaan paikallaan olevaksi niin kauan kuin ainakin osa kummastakin joustopiikistä on jääreiässä ja tolpassa. Maali voi olla hieman noussut ja silti laillinen.
Moni luulee, että vain mailalla tehty maali kelpaa. Näin ei ole. Jos kiekko kimpoaa hyökkäävän pelaajan luistimesta tai vartalosta maaliin, maali hyväksytään ja kimmokkeen antanut pelaaja merkitään maalintekijäksi (sääntö 78.4). Ratkaisevaa on, tekikö pelaaja tarkoituksellisen liikkeen.
Sääntökirja luettelee erikseen tilanteet, joissa maali hylätään (sääntö 78.5).
| Hylkäysperuste | Sääntökohta |
|---|---|
| Kiekko ohjattu tahallisesti vartalolla, lyöty kädellä tai heitetty maaliin | 78.5 (I) |
| Kiekko potkaistu havaittavissa olevalla potkuliikkeellä | 78.5 (II), 49.2 |
| Kiekko kimmonnut tuomarista suoraan maaliin | 78.5 (III), 85.4 |
| Jäällä oli sääntöjen vastaisesti pelaaja | 78.5 (IV), 68.5 |
| Hyökkääjä esti maalivahtia maalialueella | 78.5 (V), 69.1 |
| Kiekko osui hyökkääjän mailaan yläriman yläpuolella | 78.5 (VI), 80.3 |
| Videotarkistus vahvisti maalin kentän toisessa päädyssä | 78.5 (VII), 37.2 |
| Linjatuomari raportoi maalintekijäjoukkueen kaksinkertaisen pienen rangaistuksen korkeasta mailasta tai ison rangaistuksen | 78.5 (VIII), 32.4 |
| Maalivahti työnnettiin torjunnan jälkeen maaliin kiekon kanssa | 78.5 (IX), 69.7 |
| Maalikehikko siirtyi vahingossa ennen kiekon menoa maaliin | 78.5 (X) |
| Siirretyn rangaistusvihellyksen aikana rikkonut joukkue teki maalin | 78.5 (XI) |
| Päätuomari katsoo, että peli olisi pitänyt katkaista | 78.5 (XII) |
Korkean mailan kohdalla määräävä tekijä on nimenomaan kiekon osumakohta mailassa suhteessa ylärimaan, ei mailan asento. Jos kiekko osuu mailaan yläriman tasalla tai sen alapuolella, maali hyväksytään, vaikka osa mailasta olisi yläriman yläpuolella (sääntö 80.3).
Maalivahdin estäminen on jääkiekon tulkinnanvaraisin maalisääntö. Lähtökohta on selvä: hyökkääjän asema, oli hän maalialueella tai sen ulkopuolella, ei sinällään ratkaise mitään (sääntö 69.1). Maali hylätään vain, jos hyökkääjä asemoitumalla tai olennaisella kontaktilla haittaa maalivahdin vapaata liikkumista tai kykyä puolustaa maaliaan, tai jos hyökkääjä on aloitteellinen tarkoitukselliseen kontaktiin. SJL:n sääntökirja käy läpi viisi maalivahdin näkökentän peittämiseen liittyvää esimerkkitilannetta (sääntö 69.5), joista kolmessa maali hyväksytään ja kahdessa hylätään. IIHF:n sääntökirjassa sama numero viittaa valmentajan haastoon, ja kimmoke- ja irtokiekkotilanteet käsitellään säännössä 69.7.
Paitsio ja pitkä kiekko: kaksi sääntöä, jotka katkaisevat pelin useimmin
Paitsio lyhyesti
Hyökkäävän joukkueen pelaajat eivät saa edetä hyökkäysalueelle ennen kiekkoa. Määräävä tekijä on pelaajan luistimet, ei maila. Pelaaja on paitsiossa, kun hänen molemmat luistimensa ovat kokonaan yli siniviivan etureunan sillä hetkellä, kun kiekko ylittää etureunan kokonaan (sääntö 83.1).
Nykysäännössä on yksi kohta, joka yllättää monet: pelaaja ei ole paitsiossa, jos jompikumpi luistin on kosketuksessa siniviivaan tai viivan ”omalla puolella”. Omalla puolella tarkoittaa siniviivan tasoa, joka ulottuu viivan etureunasta ylöspäin. Luistimen ei siis tarvitse koskettaa jäätä. Jos luistin on ilmassa viivan yläpuolella eikä ole vielä rikkonut tasoa, pelaaja on paitsiossa vain jos molemmat luistimet ovat sen ylittäneet. Sääntökirja täsmentää vielä, että ”luistimella” tarkoitetaan ainoastaan luistimen terää.
Siirretty paitsiotilanne tarkoittaa, että linjatuomari nostaa kätensä ja antaa pelin jatkua, jos puolustava joukkue ehtii tuoda kiekon pois alueelta. Paitsio kumoutuu, kun kaikki hyökkäävät pelaajat poistuvat alueelta tai puolustava joukkue vie kiekon keskialueelle (sääntö 83.3). Huomionarvoista: alueen puhdistamisessa vaaditaan luistinkontakti siniviivaan, eli kolmiulotteinen tulkinta ei ole tässä käytössä.
Jos siirretyn paitsion aiheuttanut laukaus menee maaliin, maalia ei hyväksytä, vaikka hyökkäävä joukkue olisi ehtinyt puhdistaa alueen (sääntö 83.4). Lue tarkempi juttu paitsiosta ja sen tulkinnoista.
Pitkä kiekko lyhyesti
Pitkä eli icing tuomitaan, kun tasalukuisena tai ylivoimalla pelaava joukkue laukaisee kiekon omalta kenttäpuoliskoltaan yli vastustajan maaliviivan (sääntö 81.1). Vajaalukuisena pelaava joukkue ei voi syyllistyä pitkään, mikä on juuri se syy, miksi alivoimalla kiekkoa saa lyödä pois vapaasti.
Pitkä kumoutuu, jos joukkue ”saavuttaa keskiviivan”: kiekon on yletyttävä punaiselle keskiviivalle pelaajan mailassa, ei pelaajan luistimien. Linjatuomari tekee kaksi arviota. Ensin: ylittääkö kiekko maaliviivan. Sitten: kumpi pelaaja ehtisi kiekolle ensin. Jälkimmäinen päätös on tehtävä viimeistään silloin, kun ensimmäinen pelaaja saavuttaa päätyalueen aloituspisteiden tason, ja määräävä tekijä on pelaajan luistin. Jos kisa on liian tasainen ratkaistavaksi, pitkä tuomitaan.
Pitkää ei tuomita, jos kiekko kimpoaa vastustajasta tämän omalla puoliskolla, jos maalivahti näyttelee kiekon pelaamista tai luistelee sitä kohti, tai jos puolustava kenttäpelaaja olisi voinut pelata kiekon mutta jättää sen tarkoituksella (säännöt 81.3 ja 81.5). Pitkän jälkeen hyökkäävä joukkue saa valita, kummasta päätyalueen aloituspisteestä aloitus tehdään.
Rangaistukset ja ylivoima
Rangaistukset porrastuvat kestonsa ja seuraustensa mukaan. Alla oleva taulukko noudattaa SJL:n sääntökirjaa, josta ottelurangaistus poistui kaudella 2024–2025.
| Rangaistuslaji | Kesto | Saako korvaavan pelaajan? | Sääntö |
|---|---|---|---|
| Pieni rangaistus | 2 min | Ei | 16.1 |
| Joukkuerangaistus | 2 min | Ei, kärsijä nimetään | 17.1 |
| Kaksinkertainen pieni | 4 min | Ei | 18.1 |
| Iso rangaistus | 5 min | Sijainen kärsii, pelaaja ulos ottelusta | 20.1, 20.4 |
| Käytösrangaistus | 10 min | Kyllä, heti | 22.1 |
| Pelirangaistus | Ottelun loppuajan, kirjataan 20 min | Kyllä, heti | 23.1 |
| Rangaistuslaukaus | Yksi laukaisuyritys | Ei sovellu | 24.1 |
SJL:n sääntökirjassa ison rangaistuksen mukana tulee aina automaattinen pelirangaistus (sääntö 20.4). Sama seuraa toisesta käytösrangaistuksesta samassa ottelussa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomessa iso rangaistus päättää pelaajan illan, vaikka joukkue saakin korvaavan pelaajan viiden minuutin jälkeen. IIHF:n ja NHL:n säännöissä kynnys on korkeampi: IIHF:ssä automaattinen pelirangaistus seuraa toisesta isosta rangaistuksesta, NHL:ssä kolmannesta, ja kummassakin lisäksi erikseen luetelluista rikkeistä (IIHF 20.4, NHL 20.4).
Ylivoima syntyy, kun toinen joukkue on vajaalukuinen. Vajaalukuisuus määritellään maalin syntyhetken mukaan (sääntö 16.2). Kun ylivoimalla pelaava joukkue tekee maalin, päättyy automaattisesti se pieni rangaistus tai joukkuerangaistus, jolla on rangaistuskellossa vähiten aikaa jäljellä. Iso rangaistus ei pääty maaliin, vaan se kärsitään aina kokonaan (sääntö 20.2). Kaksinkertaisesta pienestä rangaistuksesta kumoutuu vain toinen puolisko.
Samanaikaiset, toisensa kumoavat pienet rangaistukset eivät aiheuta kummallekaan joukkueelle vajaalukuisuutta. Tämä on syy siihen, miksi kahden pelaajan yhteenoton jälkeen molemmat istuvat aitiossa mutta jäällä pelataan silti viisi vastaan viisi.
Siirretty rangaistusvihellys tarkoittaa tilannetta, jossa päätuomari on havainnut rikkeen mutta kiekko on rikkomattoman joukkueen hallinnassa. Tuomari nostaa kätensä ja odottaa. Peli katkeaa vasta kun rikkonut joukkue saa kiekon hallintaansa (sääntö 15.1). Tänä aikana rikkomaton joukkue vaihtaa yleensä maalivahdin ylimääräiseen kenttäpelaajaan, koska se ei voi menettää kiekkoa maaliin: rikkonut joukkue ei voi tehdä maalia siirretyn vihellyksen aikana, ellei rikkomaton joukkue laukaise kiekkoa omaan maaliinsa (sääntö 78.5 XI). Lue tarkempi juttu rangaistuksista ja niiden tulkinnasta.
Videotarkistus ja valmentajan haasto
Tässä on suomalaisen katsojan kannalta tärkeä yksityiskohta. SJL:n sääntökirja toteaa suoraan kaksi asiaa: ”Videotuomaristoa ei ole käytössä SJL sarjoissa” (sääntö 37.1) ja ”SJL sarjoissa ei ole käytössä valmentajan haastomahdollisuutta” (sääntö 38.1). Jos katsot Mestistä tai juniorisarjaa, valmentaja ei voi haastaa tuomiota. Liiga on oma tapauksensa: siellä valmentajan haasto on käytössä. Kaudella 2026–2027 ensimmäinen epäonnistunut haasto maksaa joukkueelle käyttämättömän aikalisän, toinen kahden minuutin rangaistuksen ja kolmas 2+2 minuuttia. Jos aikalisä on jo käytetty, seuraa rangaistus.
Erillisen videotuomariston puuttuminen ei tarkoita, ettei videota katsottaisi lainkaan. Päätuomari voi itse tarkistaa videolta kaksi rangaistustilannetta. Kaksinkertaisen pienen rangaistuksen korkeasta mailasta hän voi vahvistaa, kumota tai muuttaa isoksi rangaistukseksi ja pelirangaistukseksi (sääntö 18.4). Ison rangaistuksen, muusta syystä kuin tappelusta, hän tarkistaa aina, ja vaihtoehtoja on kolme: vahvistaa, tuomita pienempi rangaistus tai kumota kokonaan (sääntö 20.6). Kumpikin tarkistus on käytössä vain tietyissä sarjoissa, kuten Mestiksessä ja U20 SM-sarjassa, ja vain kun kuvaa on saatavilla. Lisäksi sääntökirja määrää, että jos Mestiksessä tai sen karsinnoissa ei ole videotarkistusta käytettävissä, maalien takana käytetään maalituomareita (sääntö 37.7).
IIHF:n arvokisoissa järjestelmä on laajempi. Videotarkistuskonsultti tarkistaa kymmenen erikseen lueteltua maalitilannetta: ylittikö kiekko viivan, siirtyikö maali, päättyikö erä, potkuliike, vartalolla ohjaus, kimmoke tuomarista, korkea maila, menikö kiekko maaliin suuaukon kautta, jatkuva peli sekä rangaistuslaukauksen sääntöjenmukaisuus (IIHF, sääntö 37.3).
Valmentajan haasto on käytössä vain IIHF:n erikseen valitsemissa arvokisoissa (IIHF, sääntö 37.3). Niissä valmentaja voi haastaa neljä tilannetta (IIHF, sääntö 38.2): maaliin johtaneen paitsion, hyökkäysalueella havaitsematta jääneen pelikatkoperusteen, maalivahdin estämiseen liittyvän maalitilanteen sekä pelin viivyttämisestä tuomitun rangaistuksen, kun kiekko on lyöty yli suojalasin. Kynnys on korkea: jäällä tehty ratkaisu kumotaan vain, jos videolta voidaan tehdä kiistaton ja ehdoton päätelmä siitä, että alkuperäinen tuomio oli selvästi väärä. Epäselvässä tapauksessa alkuperäinen tuomio jää voimaan.
Epäonnistunut haasto maksaa. Ensimmäisestä epäonnistuneesta haastosta tuomitaan joukkuerangaistus, kaksi minuuttia pelin viivyttämisestä. Seuraavista epäonnistuneista haastoista samassa ottelussa tuomitaan kaksinkertainen joukkuerangaistus, neljä minuuttia (IIHF, sääntö 38.7). Jos tilannetta ei tekniikan pettäessä voida tarkistaa, jäällä tehty ratkaisu jää voimaan, mutta rangaistusta ei tuomita. Haastoja saa tehdä yhden joukkuetta ja pelikatkoa kohden.
Aikaraja on ehdoton: maalitilanne on tarkistettava ennen seuraavaa pelikatkoa tai sen aikana. Yhtään maalia ei voi hyväksyä tai hylätä sen jälkeen, kun peli on jatkunut (IIHF, sääntö 37.2).
Yleisimmät väärinkäsitykset katsomossa
| Yleinen väite | Mitä sääntökirja sanoo |
|---|---|
| ”Luistimen on kosketettava siniviivaa, jotta ei ole paitsio.” | Riittää, että luistin on viivan tason omalla puolella. Luistimen ei tarvitse koskettaa jäätä (83.1). |
| ”Maila ratkaisee paitsion.” | Luistimet ratkaisevat kaikissa tapauksissa, maila ei koskaan (83.1). |
| ”Luistimesta maaliin mennyt kiekko ei kelpaa.” | Kelpaa, ellei havaittavissa olevaa potkuliikettä ole (78.4, 37.4). |
| ”Korkealla mailalla tehty maali hylätään aina.” | Ratkaisee kiekon osumakohta mailassa suhteessa ylärimaan, ei mailan asento (80.3). |
| ”Hyökkääjä maalialueella tarkoittaa hylättyä maalia.” | Pelkkä asema ei ratkaise mitään. Vaaditaan haittaava asemoituminen tai olennainen kontakti (69.1). |
| ”Ylivoimalla ei voi tulla pitkää.” | Päinvastoin. Juuri ylivoimalla tai tasalukuisena pelaava joukkue voi syyllistyä pitkään. Alivoimalla ei (81.1, 81.6). |
| ”Iso rangaistus päättyy, jos vastustaja tekee maalin.” | Ei pääty. Iso rangaistus kärsitään aina kokonaan (20.2). |
| ”Tuomarista kimmonnut kiekko maaliin on maali.” | Hylätään, jos kiekko kimpoaa tuomarista suoraan maaliin (78.5 III). |
| ”Kotijoukkue asettaa kentällisen ensin.” | Vierasjoukkue asettaa ensin. Kotijoukkueella on viimeinen vaihto, paitsi pitkän jälkeen (82.1). |
| ”Jatkoajalla vaihdetaan kenttäpäätyjä.” | IIHF:n ja SJL:n säännöissä ei vaihdeta (84.1). NHL:ssä vaihdetaan. |
IIHF, NHL ja Suomen sarjat: mitkä erot ovat oikeasti olemassa
Perussäännöt ovat nykyään hyvin lähellä toisiaan. Paitsio, pitkä kiekko ja maalin määritelmä on kirjoitettu käytännössä samoin sanoin IIHF:n ja NHL:n sääntökirjoissa. Erot ovat rakenteellisia ja kurinpidollisia. Taulukon SJL-sarake kuvaa SJL:n sääntökirjaa. Liigalla on lisäksi omia ratkaisujaan, joita sääntökirja ei kata, kuten valmentajan haasto.
| Asia | IIHF 2026/27 | SJL:n sääntökirja 2026–2027 | NHL 2026–2027 |
|---|---|---|---|
| Joukkueen koko | 22 (20 + 2) | 21 (19 + 2), Liigassa 22 (20 + 2) | 20 (18 + 2) |
| Kaukalon vähimmäisleveys | 26 m | 25 m | 85 jalkaa (n. 25,9 m) |
| Ottelurangaistus | Ei ole | Ei ole | On (sääntö 21) |
| Milloin isosta rangaistuksesta seuraa automaattinen pelirangaistus | Toisesta isosta rangaistuksesta tai taulukoissa luetelluista rikkeistä (20.4) | Jokaisesta isosta rangaistuksesta (20.4) | Kolmannesta isosta rangaistuksesta tai taulukossa 5 luetelluista rikkeistä (20.4) |
| Valmentajan haasto | Vain IIHF:n valitsemissa arvokisoissa (37.3) | Ei käytössä SJL:n sarjoissa (38.1) | Käytössä (38) |
| Videotuomaristo | Käytössä arvokisoissa (37.1) | Ei käytössä SJL:n sarjoissa (37.1) | Käytössä, NHL:n tilannehuone (37.1) |
| Jatkoajalla päätyjen vaihto | Ei vaihdeta | Ei vaihdeta | Vaihdetaan |
| Jatkoaika runkosarjassa | 5 min, 3 vastaan 3 | 5 min, 3 vastaan 3 | 5 min, 3 vastaan 3 |
| Erätauko | 15 min tai IIHF:n määrittämä | Sarjamääräysten mukaan | 18 min tai liigan määrittämä |
Kurinpidollinen ero on käytännössä suurin. NHL:n sääntökirjassa on yhä ottelurangaistus (match penalty), joka tuomitaan pelaajalle, joka tahallaan yrittää vahingoittaa tai vahingoittaa vastustajaa. Rangaistuksesta kirjataan yhteensä 15 minuuttia, ja pelaaja on automaattisesti pelikiellossa siihen asti kunnes NHL:n komissaari on ratkaissut asian (NHL, sääntö 21). IIHF:n ja SJL:n sääntökirjoissa ottelurangaistusta ei enää ole lainkaan.
Toinen käytännön ero koskee sitä, milloin pelaaja joutuu ulos ottelusta. Suomessa jokainen iso rangaistus tuo mukanaan automaattisen pelirangaistuksen. IIHF:n säännöissä automaattinen pelirangaistus seuraa toisesta isosta rangaistuksesta tai toisesta käytösrangaistuksesta samassa ottelussa tai isosta rangaistuksesta, joka on tuomittu sääntökirjan taulukoissa luetellusta rikkeestä. NHL:ssä raja on kolmas iso rangaistus samassa ottelussa tai taulukossa 5 lueteltu rike. NHL:ssä tappelusta seuraa siis lähtökohtaisesti vain viiden minuutin iso rangaistus, ja pelirangaistus tuomitaan erikseen esimerkiksi tappelun aggressorille eli pelaajalle, joka jatkaa lyömistä puolustuskyvyttömäksi joutunutta vastustajaa vastaan (NHL, sääntö 46.2).
Miten säännöt ovat muuttuneet
Sääntökirja elää joka kausi. Muutokset ovat viime vuosina painottuneet turvallisuuteen ja tulkintojen yhtenäistämiseen.
Kaudella 2024–2025 tuli neljä merkittävää muutosta, jotka Suomen Jääkiekkoliiton erotuomaripäällikkö Harri Ahola ja kilpasarjapäällikkö Jarkko Mänttäri listasivat sääntökirjan esipuheessa. Suurin niistä oli ottelurangaistusten poistuminen rangaistusskaalasta. Lisäksi muuttuivat samanaikaisten pienten rangaistusten kumoutuminen, ison rangaistuksen kumoutumismahdollisuus videotarkistuksessa sekä vaarallisia tekoja koskevan yleissäännön lisääminen. Tämä viimeinen on sääntökirjan sääntö 21: iso rangaistus ja automaattinen pelirangaistus voidaan tuomita mistä tahansa teosta, jota ei ole erikseen määritelty säännöissä mutta joka erotuomarin harkinnan mukaan vaarantaa jonkun turvallisuutta.
Kaudeksi 2026–2027 SJL:n sääntökirjaan lisättiin uusi sääntökohta 101.2, joka sallii osittaisen taklaamisen naisten Auroraliigassa. Aiemmassa, kaudelle 2024–2025 julkaistussa sääntökirjassa vastaavaa kohtaa ei ollut. Uusi sääntö sallii vartalon käyttämisen vastustajan ohjaamiseen ja kiekosta erottamiseen, mutta rangaistus tuomitaan yhä, jos pelaaja tekee tahallisen kontaktin vastakkaisesta suunnasta, poistuu luistelulinjaltaan taklauksen suorittamiseksi tai käyttää käsivartta, olkapäätä tai lantiota kasvattaakseen asemaansa.
Juniorisäännöissä Suomessa on käytössä taklaamisen asteittainen salliminen. U13- ja U14-sarjoissa sekä miesten alemmissa divisioonissa pelaajan on ensin pyrittävä mailalla kiekonriistoon ennen kontaktia, mailan on oltava suunnattuna kiekkoon ja käsien, kyynärpäiden ja olkapäiden alhaalla (sääntö 203.4). U12-sarjoissa ja nuoremmissa taklaaminen on sallittu vain kapeasti määritellyissä tilanteissa, ja selkään tai päähän kohdistuvasta taklauksesta seuraa automaattisesti viisi minuuttia ja pelirangaistus (sääntö 203.6).
Paitsiosäännön tulkinta on siirtynyt kolmiulotteiseen suuntaan. Nykysääntö puhuu siniviivan ”tasosta”, joka ulottuu viivan etureunasta ylöspäin, ja määrittelee luistimen tarkoittavan ainoastaan luistimen terää. Sama kolmiulotteinen tulkinta on käytössä sekä IIHF:n että NHL:n sääntökirjoissa. Poikkeus on siirretyn paitsion purkaminen: siinä vaaditaan yhä luistinkontakti siniviivaan (sääntö 83.3).
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä ovat jääkiekon perussäännöt lyhyesti?
Kaksi joukkuetta pelaa kolme 20 minuutin erää tehokasta peliaikaa. Jäällä on kerrallaan kuusi pelaajaa joukkuetta kohden, yksi heistä maalivahti. Maali syntyy, kun kiekko ylittää maaliviivan kokonaan tolppien välistä. Hyökkääjä ei saa mennä hyökkäysalueelle ennen kiekkoa, ja kiekkoa ei saa lyödä omalta puoliskolta yli vastustajan maaliviivan. Rikkeistä joutuu jäähylle.
Kuinka kauan jääkiekko-ottelu kestää?
Varsinainen peliaika on 60 minuuttia, kolme 20 minuutin erää. Koska kello käy vain kiekon ollessa pelissä ja erien välissä on kaksi erätaukoa, ottelu kestää salissa selvästi pidempään kuin tunnin. Pelkkä peliaika ja kaksi 15 minuutin erätaukoa vievät jo 90 minuuttia. IIHF:n säännöissä erätauko on 15 minuuttia tai IIHF:n erikseen määrittämä aika, ja SJL:n sarjoissa pituus määräytyy sarjamääräysten mukaan.
Mikä on paitsio jääkiekossa?
Pelaaja on paitsiossa, kun hänen molemmat luistimensa ovat kokonaan yli hyökkäyssiniviivan etureunan sillä hetkellä, kun kiekko ylittää saman etureunan kokonaan. Määräävä tekijä on luistin, ei maila, ja luistimella tarkoitetaan ainoastaan terää. Jos jompikumpi luistin koskettaa viivaa tai on viivan tason omalla puolella, pelaaja on pelikelpoinen.
Miksi tuomari viheltää pitkän?
Pitkä eli icing tuomitaan, kun tasalukuisena tai ylivoimalla pelaava joukkue laukaisee kiekon omalta kenttäpuoliskoltaan yli vastustajan maaliviivan ja linjatuomarin arvion mukaan vastustajan pelaaja ehtisi kiekolle ensin tai kisa on liian tasainen ratkaistavaksi. Sääntö estää joukkuetta lyömästä kiekkoa jatkuvasti pois. Vajaalukuisena pelaava joukkue ei voi syyllistyä pitkään.
Kuinka monta pelaajaa jääkiekkojoukkueessa on?
Jäällä on kerrallaan enintään kuusi: viisi kenttäpelaajaa ja maalivahti. Kokoonpanon koko riippuu sarjasta. SJL:n säännöissä joukkue on 21 pelaajaa, eli enintään 19 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. Liigassa kokoonpanoon saa merkitä 22 pelaajaa (20 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia), samoin kuin IIHF:n arvokisoissa. NHL:ssä joukkue on 20 pelaajaa. Ottelun aloittamiseen riittää viisi kenttäpelaajaa ja yksi maalivahti.
Kuinka pitkä jäähy on ja mitä ylivoima tarkoittaa?
Pieni rangaistus on kaksi minuuttia, kaksinkertainen pieni neljä, iso viisi ja käytösrangaistus kymmenen. Ylivoima tarkoittaa tilannetta, jossa rangaistun joukkueen jäällä on vähemmän pelaajia. Ylivoimamaali päättää automaattisesti sen pienen rangaistuksen, jolla on vähiten aikaa jäljellä. Iso rangaistus kärsitään aina kokonaan.
Voiko maalin tehdä luistimella?
Kiekko saa mennä maaliin luistimesta kimmoten, ja maali hyväksytään. Maalia ei sen sijaan hyväksytä, jos pelaaja tekee havaittavissa olevan potkuliikkeen eli liikuttaa kiekkoa tarkoituksellisesti potkaisemalla. Sama koskee tilannetta, jossa pelaaja potkaisee varustetta, esimerkiksi mailaa, kiekkoa kohti ja kiekko menee siitä maaliin.
Onko valmentajan haasto käytössä Suomessa?
SJL:n sääntökirjan mukaan SJL:n sarjoissa, kuten Mestiksessä, ei ole käytössä valmentajan haastoa eikä erillistä videotuomaristoa. Päätuomari voi silti tietyissä sarjoissa tarkistaa videolta korkean mailan kaksinkertaisen pienen rangaistuksen ja ison rangaistuksen. Liigassa valmentajan haasto on käytössä, ja kaudella 2026–2027 ensimmäinen epäonnistunut haasto maksaa käyttämättömän aikalisän. IIHF:n säännöissä haasto on käytössä vain IIHF:n erikseen valitsemissa arvokisoissa.
Mitä tapahtuu, jos ottelu on tasan?
SJL:n sääntöjen mukaan runkosarjaottelussa pelataan enintään viiden minuutin jatkoaika kolme vastaan kolme, ja ensimmäinen maali ratkaisee. Jos maalia ei tule, ratkaisu tulee voittomaalikilpailusta: viisi laukausta kummallekin ja sen jälkeen äkkikuolema. Vain ratkaiseva maali kirjataan lopputulokseen. Voittaja saa kaksi pistettä ja häviäjä yhden. Mestiksen ja Suomi-sarjan pudotuspeleissä pelataan sen sijaan 20 minuutin jatkoeriä viisi vastaan viisi, kunnes maali syntyy.
Kuka päättää, hyväksytäänkö maali?
Päätuomarit vastaavat maalien hyväksymisestä, ja heidän päätöksensä on lopullinen riippumatta muun tuomariston näkemyksestä. Videotarkistus voi muuttaa ratkaisun, mutta vain ennen seuraavaa pelikatkoa tai sen aikana. Kun peli on kerran jatkunut, maalia ei voi enää hyväksyä eikä hylätä jälkikäteen.
Lähteet: SJL:n sääntökirja 2026–2027 (luettu sääntökirjasovelluksesta saantokirja.finhockeyapps.tech, PDF-versioon ei päästy vertaamaan), IIHF Official Rulebook 2026/27 (versio 1.0, kesäkuu 2026), NHL Official Rules 2026–2027, SJL:n sääntökirja 2024–2025 (versio 1.0) sekä MTV Uutiset 31.8.2026 Liigan haastosäännöstä. Sääntökohdat tarkistettu 16.10.2026. Sarjakohtaiset määräykset, kuten erätaukojen pituudet ja pudotuspelien ratkaisutavat, voivat muuttua kausittain.