Suomi on maa, jossa asuu 5 652 881 ihmistä (Tilastokeskus, väkiluku 31.12.2025). Siitä huolimatta suomalaiset ovat voittaneet formula ykkösten kuljettajien maailmanmestaruuden neljä kertaa. Vain Britannia, Saksa, Brasilia ja Argentiina ovat keränneet enemmän titteleitä.
Kaikkiaan yhdeksän suomalaista on ilmoittautunut F1-osakilpailuun. Kahdeksan heistä on päässyt lähtöruudukkoon, viisi on voittanut osakilpailun ja kolme on noussut maailmanmestariksi. Tämä juttu käy läpi jokaisen suomalaisen F1-kuljettajan uratilastoineen, listaa kaikki 57 suomalaisvoittoa, avaa tallit joissa suomalaiset ovat ajaneet ja selittää, mitä reittiä pitkin suomalainen nykyään ylipäätään pääsee F1-ruutuun.
Suomalaiset F1-kuskit yhdellä silmäyksellä
Alla olevassa taulukossa ovat kaikki yhdeksän suomalaista, jotka ovat ilmoittautuneet F1:n MM-osakilpailuun. Sarake ”startit” tarkoittaa kilpailuja, joissa kuljettaja tosiasiassa lähti matkaan. Valtteri Bottaksen luvut ovat kesken olevalta kaudelta 2026, tarkistuspäivä 11.8.2026.
| Kuljettaja | Kaudet | Ilm. | Startit | Voitot | Pallit | Paalut | Nop. kierr. | Pisteet | MM-titteli |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Leo Kinnunen | 1974 | 6 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Mikko Kozarowitzky | 1977 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Keke Rosberg | 1978-1986 | 128 | 114 | 5 | 17 | 5 | 3 | 159,5 | 1 (1982) |
| JJ Lehto | 1989-1994 | 70 | 62 | 0 | 1 | 0 | 0 | 10 | 0 |
| Mika Häkkinen | 1991-2001 | 165 | 161 | 20 | 51 | 26 | 25 | 420 | 2 (1998, 1999) |
| Mika Salo | 1994-2000, 2002 | 111 | 109 | 0 | 2 | 0 | 0 | 33 | 0 |
| Kimi Räikkönen | 2001-2009, 2012-2021 | 353 | 349 | 21 | 103 | 18 | 46 | 1873 | 1 (2007) |
| Heikki Kovalainen | 2007-2013 | 112 | 111 | 1 | 4 | 1 | 2 | 105 | 0 |
| Valtteri Bottas | 2013-2024, 2026- | 258 | 257 | 10 | 67 | 20 | 19 | 1797 | 0 |
| Yhteensä | 1205 | 1164 | 57 | 245 | 70 | 95 | 4397,5 | 4 |
Pistesumma ei ole suoraan vertailukelpoinen eri vuosikymmenten välillä, koska F1:n pistejärjestelmä on muuttunut moneen kertaan ja voitosta jaettavien pisteiden määrä on kasvanut selvästi vuosikymmenten aikana. Myöskään voittojen, palkintopallien ja paalupaikkojen absoluuttiluvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska yhden kauden osakilpailumäärä on kasvanut 16:sta (1982) 24:ään (2026) eli lähes puolitoistakertaiseksi. Siksi tässä jutussa esitetään myöhemmin myös osuudet starteista.
Kolme mestaria, neljä maailmanmestaruutta
Keke Rosberg, maailmanmestari 1982
Keijo Erik ”Keke” Rosberg syntyi 6.12.1948 Solnassa Ruotsissa. Hän aloitti F1-uransa 1978 Etelä-Afrikan GP:ssä ja ajoi kuudelle tallille: Theodore, ATS, Wolf, Fittipaldi, Williams ja McLaren. Jo toisessa kilpailussaan Theodorelle hän voitti Silverstonessa ajetun BRDC International Trophy -kisan, joka ei kuulunut MM-sarjaan, kaatosateessa suurten nimien epäonnistuessa.
Williamsin paikka aukesi kaudelle 1982, kun vuoden 1980 maailmanmestari Alan Jones lopetti. Rosberg voitti mestaruuden 44 pisteellä, viisi pistettä Didier Pironin ja John Watsonin edellä. Kausi oli poikkeuksellinen: 16 osakilpailussa nähtiin 11 eri voittajaa seitsemästä eri tallista, eikä kukaan voittanut kahta useammin. Rosberg itse voitti vain yhden kilpailun, Sveitsin GP:n.
Rosbergin kuuluisin yksittäinen suoritus tuli kuitenkin kolme vuotta myöhemmin. Britannian GP:n aika-ajossa 1985 hän kiersi 4,719 kilometrin Silverstonen ajassa 1.05,591, mikä tarkoitti keskinopeutta 259,01 km/h eli 160,94 mailia tunnissa. Se pysyi F1-historian nopeimpana kierroksena keskinopeudella mitattuna, kunnes Juan Pablo Montoya rikkoi rajan Monzassa 2002.
| Kausi | Talli | Voitot | Pisteet | MM-sija |
|---|---|---|---|---|
| 1978 | Theodore / ATS | 0 | 0 | ei sijoitusta |
| 1979 | Wolf | 0 | 0 | ei sijoitusta |
| 1980 | Fittipaldi | 0 | 6 | 10. |
| 1981 | Fittipaldi | 0 | 0 | ei sijoitusta |
| 1982 | Williams | 1 | 44 | 1. |
| 1983 | Williams | 1 | 27 | 5. |
| 1984 | Williams | 1 | 20,5 | 8. |
| 1985 | Williams-Honda | 2 | 40 | 3. |
| 1986 | McLaren | 0 | 22 | 6. |
F1-uran jälkeen Rosberg ajoi sportscar-MM-sarjassa 1990-1991 ja saksalaisessa DTM-sarjassa 1992-1995. Vuonna 1995 hän perusti Team Rosbergin. Hän toimi myös managerina, muun muassa Mika Häkkiselle ja pojalleen Nico Rosbergille, josta tuli maailmanmestari 2016.
Mika Häkkinen, maailmanmestari 1998 ja 1999
Mika Häkkinen voitti Britannian F3-sarjan 1990 West Surrey Racingilla yhdeksällä voitolla ja 121 pisteellä. F1-debyytti tuli 1991 Lotuksella. McLarenille hän siirtyi 1993, mutta joutui aluksi testikuskiksi, koska talli palkkasi Michael Andrettin. Andrettin lähdettyä Häkkinen pääsi ruutuun Portugalin GP:hen, jossa hän keskeytti kolarissa, ja seuraavassa kisassa Japanissa hän ajoi kolmanneksi. Se oli uran ensimmäinen palkintopallisija.
Adelaidessa 1995 Häkkisen aika-ajo päättyi rengasrikkoon. Auto nousi ilmaan ja iskeytyi sivuttain esteeseen arviolta 120 mailin tuntinopeudessa. Häkkinen sai kallonmurtuman, sisäisen verenvuodon ja hengitystien tukoksen, ja lääkäri Sid Watkins joutui tekemään hänelle henkitorviavanteen radan varrella.
Ensimmäinen GP-voitto tuli 1997 Euroopan GP:ssä. Sen jälkeen kaksi mestaruutta tulivat peräkkäin. Kaudella 1998 Häkkinen keräsi 100 pistettä ja kahdeksan voittoa, Michael Schumacher jäi 86 pisteeseen ja David Coulthard 56:een. Titteli ratkesi kauden päätöskisassa Japanissa, jossa Schumacher sammutti lähtöruutuun ja keskeytti myöhemmin, ja Häkkinen voitti kilpailun. McLaren voitti samalla valmistajien mestaruuden ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1991.
Kausi 1999 oli tiukempi. Häkkinen sai 76 pistettä ja Eddie Irvine 74, ero oli siis kaksi pistettä. Kolmantena oli Heinz-Harald Frentzen 54 pisteellä ja neljäntenä Coulthard 48:lla. Ratkaisu tuli jälleen Suzukassa 31.10.1999, jonka Häkkinen voitti. Valmistajien mestaruuden vei tällä kertaa Ferrari neljän pisteen erolla McLareniin, ensimmäisenä sitten vuoden 1983.
| Kausi | Talli | Voitot | Pisteet |
|---|---|---|---|
| 1991 | Lotus | 0 | 2 |
| 1992 | Lotus | 0 | 11 |
| 1993 | McLaren | 0 | 4 |
| 1994 | McLaren | 0 | 26 |
| 1995 | McLaren | 0 | 17 |
| 1996 | McLaren | 0 | 31 |
| 1997 | McLaren | 1 | 27 |
| 1998 | McLaren | 8 | 100 |
| 1999 | McLaren | 5 | 76 |
| 2000 | McLaren | 4 | 89 |
| 2001 | McLaren | 2 | 37 |
Kaudella 2000 Häkkinen jäi 89 pisteellä toiseksi Schumacherin 108 pisteen taakse ja voitti neljä kilpailua. Viimeinen kausi 2001 tuotti kaksi voittoa, 37 pistettä ja viidennen sijan.
Kimi Räikkönen, maailmanmestari 2007
Kimi Räikkönen aloitti kartingin 10-vuotiaana. Ennen F1:tä hän ajoi Formula Ford Euro Cupissa, voitti Britannian Formula Renault -talvisarjan 1999 ja Britannian Formula Renault -mestaruuden 2000 seitsemällä voitolla kymmenestä kilpailusta. Superlisenssin myöntäminen näin kokemattomalle kuljettajalle herätti kritiikkiä, muun muassa FIA:n puheenjohtaja Max Mosley epäröi. Lisenssi myönnettiin sen jälkeen, kun tallipomo Peter Sauber antoi lupauksen kuljettajan suoritustasosta.
Räikkösen ura jakautuu kahteen jaksoon: 2001-2009 ja 2012-2021. Väliin jäi kaksi vuotta rallin MM-sarjassa. Vuonna 2010 hän ajoi Citroën Junior Teamille ja voitti erikoiskokeen Saksan rallissa, 2011 hän jatkoi yksityisenä ICE 1 Racing -nimellä. Molempina kausina hän sijoittui MM-sarjassa kymmenenneksi.
Kausi 2003 oli lähellä mestaruutta. Schumacher päätti kauden 93 pisteeseen, Räikkönen 91:een, Juan Pablo Montoya 82:een. Kaksi pistettä ratkaisi. Sen kauden Brasilian GP:n Räikkönen julistettiin ensin voittajaksi, mutta kilpailu keskeytettiin punaisella lipulla kierroksella 55, ja tulos laskettiin kierrokselta 54, koska Fisichella oli tuolloin jo ehtinyt kierrokselle 56. FIA:n tuomioistuin käsitteli asian Pariisissa ja antoi voiton Giancarlo Fisichellalle 11.4.2003, viisi päivää kilpailun jälkeen.
Vuonna 2005 Räikkönen voitti seitsemän osakilpailua mutta hävisi mestaruuden Fernando Alonsolle 21 pisteellä, Alonson kerättyä 133 pistettä. Mestaruus tuli lopulta 2007 Ferrarilla: Räikkönen 110 pistettä, Lewis Hamilton 109 ja Alonso 109. Yksi piste ratkaisi kauden 17. ja viimeisessä osakilpailussa Brasiliassa 21.10.2007, jonka Räikkönen voitti. Sen kauden valmistajien sarjasta McLaren suljettiin pois, kun talli todettiin syylliseksi Ferrarin luottamuksellisen teknisen aineiston hallussapitoon ja käyttöön.
Räikkösen ennätykset ovat suomalaisittain kärkeä ja kansainvälisestikin merkittäviä: kolmanneksi eniten kilpailustartteja (349), kolmanneksi eniten nopeimpia kierroksia (46) ja seitsemänneksi eniten palkintopallisijoja (103). Hänen mestaruutensa 2007 on toistaiseksi viimeisin Ferrarin kuljettajan voittama kuljettajien maailmanmestaruus.
Muut suomalaiset F1-kuljettajat
Leo Kinnunen, 1974
Leo Kinnunen (5.8.1943-26.7.2017) oli ensimmäinen suomalainen F1-kuljettaja. Hän ilmoittautui kuuteen osakilpailuun kaudella 1974 AAW Racing Teamin Surtees TS16 Fordilla, joka ei ollut tehdasauto. Karsinnat kaatuivat toistuvasti: Belgiassa, Ranskassa, Britanniassa, Italiassa ja Itävallassa hän ei selvinnyt lähtöruudukkoon.
Ainoa startti tuli Ruotsin GP:ssä, jossa hän lähti 25. ruudusta. Sytytystulppaongelma pysäytti kilpailun kesken kahdeksannella kierroksella.
Kinnusen todellinen ura oli muualla. Hän voitti Interserie-mestaruuden kolme kertaa peräkkäin, 1971, 1972 ja 1973. Vuonna 1970 hän voitti Daytonan 24 tunnin kilpailun yhdessä Pedro Rodríguezin ja Brian Redmanin kanssa Porsche 917K:lla JW Automotive Engineeringin väreissä, sekä sportscar-MM-sarjan osakilpailut Brands Hatchissa, Monzassa ja Watkins Glenissä. Samana vuonna hän ajoi Targa Floriossa 72 kilometrin kierroksen ajassa 33.36,0, mikä oli kilpailun historian nopein kierros.
Mikko Kozarowitzky, 1977
Mikko Kozarowitzky ilmoittautui kahteen osakilpailuun kaudella 1977 RAM Racingin väreissä eikä päässyt kertaakaan lähtöruudukkoon. Ruotsin GP:ssä karsinta kaatui pitkälti testikilometrien puutteeseen. Britannian GP:ssä hän kolaroi harjoituksissa väistäessään Rupert Keegania ja mursi kätensä. Kun talli pyysi häntä yrittämään karsintaa vara-autolla loukkaantuneena, hän jätti tallin. Kaudelle 1978 suunniteltu jatko kaatui rahoituksen puutteeseen.
JJ Lehto, 1989-1994
Jyrki Juhani Järvilehto, kilpailunimeltään JJ Lehto, syntyi 31.1.1966. Hän voitti Britannian ja Euroopan Formula Ford 2000 -mestaruudet 1987 ja Britannian F3-mestaruuden 1988 Pacific Racingilla kahdeksalla voitolla. F1:ssä hän ajoi Onyxille, Scuderia Italialle, Sauberille ja Benettonille.
Uran ainoa palkintopallisija tuli 1991 San Marinon GP:ssä. Märässä ja keskeytysten täyttämässä kilpailussa Lehto ajoi kolmanneksi ja keräsi uransa ensimmäiset MM-pisteet. Vuodeksi 1994 hän sai Benettonilta paikan Michael Schumacherin rinnalta, mutta loukkasi niskansa uuden B194:n talvitesteissä. Kaksi ensimmäistä osakilpailua ajoi Jos Verstappen. Lehto palasi San Marinoon, jossa hänen autonsa sammui lähtöruutuun ja Pedro Lamy törmäsi siihen takaa. Benetton pudotti Lehdon kesken kauden, mutta hän palasi Italian ja Portugalin GP:ihin Schumacherin kilpailukiellon ajaksi ja ajoi lisäksi kauden kaksi viimeistä osakilpailua Sauberilla Karl Wendlingerin tilalla.
F1:n jälkeen Lehto voitti Le Mansin 24 tunnin kilpailun 1995 kolmannella yrityksellään McLaren F1 GTR:llä yhdessä Yannick Dalmasin ja Masanori Sekiyan kanssa. Hän voitti myös American Le Mans Series -mestaruuden 2004 Champion Racingilla kuudella voitolla, ja 2005 hän oli sarjassa kolmas voittaen sekä Sebringin 12 tunnin että Le Mansin 24 tunnin kilpailun.
Mika Salo, 1994-2000 ja 2002
Helsingissä syntynyt Mika Salo voitti Euroopan Formula Ford 1600 -mestaruuden 1988 sekä samana vuonna Pohjoismaiden ja Suomen FF1600-sarjat. Britannian F3-sarjassa hän oli 1989 neljästoista ja 1990 toinen kuudella voitolla ja 98 pisteellä. Mestaruuden vei silloin Mika Häkkinen. Vuodet 1991-1994 Salo ajoi Japanin F3000-sarjassa.
F1-debyytti tuli 1994 Japanin GP:ssä Lotuksella. Salo ajoi urallaan Lotuksen lisäksi Tyrrellille, Arrowsille, BARille, Ferrarille, Sauberille ja Toyotalle. Tyrrellin ensimmäisellä kaudella 1995 hän keräsi viisi pistettä ja sijoittui MM-sarjassa 15:nneksi.
Uran käännekohta tuli 1999. Michael Schumacher mursi jalkansa Britannian GP:ssä, ja Salo kutsuttiin Ferrarille kuuteen osakilpailuun. Saksan GP:ssä hän johti kilpailua, mutta talliohje käski luovuttaa johdon mestaruudesta taistelleelle Eddie Irvinelle. Salo tuli toiseksi, ja Irvine antoi voittopokaalinsa hänelle kiitokseksi. Italian GP:ssä Salo ajoi kolmanneksi Irvinen edellä. Ferrarilla hän keräsi kymmenen pistettä, ja talli voitti valmistajien mestaruuden neljän pisteen erolla.
Viimeinen F1-kausi oli 2002 Toyotalla. Sen jälkeen Salo voitti American Le Mans Seriesin GT2-mestaruuden 2007 Risi Competizionella, GT2-luokan Le Mansissa 2008 ja 2009 sekä Bathurstin 12 tunnin kilpailun 2014 yhdessä Craig Lowndesin ja John Bowen kanssa.
Heikki Kovalainen, 2007-2013
Heikki Kovalainen ajoi kartingia 1991-2000. Hän oli Suomen Formula A -sarjan toinen sekä 1999 että 2000, ja vuonna 2000 hän voitti Pohjoismaiden mestaruuden ja Paris-Bercyn Elf Masters -kisan sekä oli Formula Super A -maailmanmestaruudessa kolmas. Britannian Formula Renaultissa 2001 hän oli neljäs kahdella voitolla, Britannian F3-sarjassa 2002 kolmas Fortec Motorsportilla viidellä voitolla. World Series by Nissanissa hän oli 2003 toinen Franck Montagnyn jälkeen ja voitti sarjan 2004 Pons Racingilla kuudella voitolla ja 192 pisteellä. GP2-sarjassa 2005 hän jäi Arden Internationalilla toiseksi viidellä voitolla, hävittyään Nico Rosbergille 15 pisteellä.
F1-debyyttikausi 2007 Renault’lla tuotti 30 pistettä ja seitsemännen sijan MM-sarjassa. Paras tulos oli toinen sija Japanin GP:ssä Fujissa, mikä oli myös uran ensimmäinen palkintopallisija.
Kausi 2008 McLarenilla oli uran huippu ja pahin hetki samassa paketissa. Espanjan GP:ssä hänen vasen etukumminsa tyhjeni johdossa kierroksella 22, auto iskeytyi rengasvalliin ja hautautui lähes kokonaan renkaiden alle. Kovalainen kuljetettiin sairaalaan lievän aivotärähdyksen kanssa mutta ajoi jo seuraavana viikonloppuna. Britannian GP:ssä Silverstonessa hän ajoi uransa ainoan paalupaikan. Unkarin GP:ssä hän voitti, kun johtaneen Felipe Massan moottori hajosi kolme kierrosta ennen loppua. Kovalaisesta tuli sadas kuljettaja, joka on voittanut F1-osakilpailun.
Kaudet 2010 ja 2011 Team Lotuksella jäivät pisteittä. Vuonna 2012 hän ajoi Caterhamilla, 2013 hän toimi Caterhamin varakuskina ja ajoi kauden kaksi viimeistä osakilpailua Lotuksella Kimi Räikkösen tilalla. F1:n jälkeen Kovalainen siirtyi Japaniin, ajoi Super GT -sarjassa 2015-2021 ja voitti GT500-luokan mestaruuden 2016 parinaan Kohei Hirate. Sittemmin hän on ajanut rallia Japanin kotimaisissa sarjoissa.
Valtteri Bottas, 2013 alkaen
Valtteri Bottas voitti Formula Renault Eurocupin ja Formula Renault NEC:n 2008 sekä GP3-sarjan 2011. F1-debyytti tuli 2013 Williamsilla, jolla hän ajoi vuoteen 2016 asti. Mercedes-vuodet 2017-2021 olivat uran tuottoisimmat: MM-sarjan toinen sija 2019 ja 2020 sekä kolmas sija 2017 (305 pistettä, Lewis Hamiltonilla 363) ja 2021 (226 pistettä, Hamiltonilla 387,5).
Vuodet 2022 ja 2023 Bottas ajoi Alfa Romeolla ja kauden 2024 Sauberilla. Kaudella 2025 hän toimi Mercedeksen varakuskina. Kaudeksi 2026 hän palasi vakituiseksi kilpakuljettajaksi Cadillacille numerolla 77, tallikaverinaan Sergio Pérez. Cadillac on yksi kauden 2026 yhdestätoista tallista ja käyttää Ferrarin voimalinjaa.
Bottas on yksi eniten MM-pisteitä keränneistä kuljettajista, joka ei ole voittanut maailmanmestaruutta: 1797 pistettä tilanteessa 11.8.2026, ja kausi on vielä kesken. Muita uratilastoja tarkistuspäivänä: 10 voittoa, 67 palkintopallisijaa ja 20 paalupaikkaa.
Kaikki suomalaisten F1-voitot
Suomalaiskuljettajat ovat voittaneet 57 F1-osakilpailua. Ensimmäinen tuli 1982 ja viimeisin 2021. Voittajia on viisi: Rosberg, Häkkinen, Räikkönen, Kovalainen ja Bottas.
| # | Kausi | Osakilpailu | Kuljettaja | Talli |
|---|---|---|---|---|
| 1 | 1982 | Sveitsin GP | Keke Rosberg | Williams |
| 2 | 1983 | Monacon GP | Keke Rosberg | Williams |
| 3 | 1984 | Dallasin GP | Keke Rosberg | Williams |
| 4 | 1985 | Detroitin GP | Keke Rosberg | Williams-Honda |
| 5 | 1985 | Australian GP | Keke Rosberg | Williams-Honda |
| 6 | 1997 | Euroopan GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 7 | 1998 | Australian GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 8 | 1998 | Brasilian GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 9 | 1998 | Espanjan GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 10 | 1998 | Monacon GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 11 | 1998 | Itävallan GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 12 | 1998 | Saksan GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 13 | 1998 | Luxemburgin GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 14 | 1998 | Japanin GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 15 | 1999 | Brasilian GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 16 | 1999 | Espanjan GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 17 | 1999 | Kanadan GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 18 | 1999 | Unkarin GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 19 | 1999 | Japanin GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 20 | 2000 | Espanjan GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 21 | 2000 | Itävallan GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 22 | 2000 | Unkarin GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 23 | 2000 | Belgian GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 24 | 2001 | Britannian GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 25 | 2001 | Yhdysvaltain GP | Mika Häkkinen | McLaren |
| 26 | 2003 | Malesian GP | Kimi Räikkönen | McLaren |
| 27 | 2004 | Belgian GP | Kimi Räikkönen | McLaren |
| 28 | 2005 | Espanjan GP | Kimi Räikkönen | McLaren |
| 29 | 2005 | Monacon GP | Kimi Räikkönen | McLaren |
| 30 | 2005 | Kanadan GP | Kimi Räikkönen | McLaren |
| 31 | 2005 | Unkarin GP | Kimi Räikkönen | McLaren |
| 32 | 2005 | Turkin GP | Kimi Räikkönen | McLaren |
| 33 | 2005 | Belgian GP | Kimi Räikkönen | McLaren |
| 34 | 2005 | Japanin GP | Kimi Räikkönen | McLaren |
| 35 | 2007 | Australian GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 36 | 2007 | Ranskan GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 37 | 2007 | Britannian GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 38 | 2007 | Belgian GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 39 | 2007 | Kiinan GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 40 | 2007 | Brasilian GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 41 | 2008 | Malesian GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 42 | 2008 | Espanjan GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 43 | 2008 | Unkarin GP | Heikki Kovalainen | McLaren |
| 44 | 2009 | Belgian GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 45 | 2012 | Abu Dhabin GP | Kimi Räikkönen | Lotus |
| 46 | 2013 | Australian GP | Kimi Räikkönen | Lotus |
| 47 | 2017 | Venäjän GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
| 48 | 2017 | Itävallan GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
| 49 | 2017 | Abu Dhabin GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
| 50 | 2018 | Yhdysvaltain GP | Kimi Räikkönen | Ferrari |
| 51 | 2019 | Australian GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
| 52 | 2019 | Azerbaidzhanin GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
| 53 | 2019 | Japanin GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
| 54 | 2019 | Yhdysvaltain GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
| 55 | 2020 | Itävallan GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
| 56 | 2020 | Venäjän GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
| 57 | 2021 | Turkin GP | Valtteri Bottas | Mercedes |
Voitot jakautuvat vuosikymmenittäin epätasaisesti. 1980-luvulla suomalaiset voittivat viisi kertaa, 1990-luvulla 14, 2000-luvulla 25, 2010-luvulla 10 ja 2020-luvulla toistaiseksi kolme. Vahvin yksittäinen kausi on 1998, jolloin Häkkinen voitti kahdeksan kilpailua. Seuraavaksi vahvimmat ovat 2005 ja 2007, joissa Räikkönen voitti seitsemän ja kuusi kertaa. Viimeisin suomalaisvoitto on Bottaksen Turkin GP kaudelta 2021.
Tallit joissa suomalaiset ovat ajaneet
Alla oleva taulukko listaa 24 riviä, mutta rivimäärä ei ole yksiselitteinen tallien lukumäärä: taulukko erottelee Sauberin ja Alfa Romeon omiksi riveikseen, vaikka kyse on samasta Hinwilin tallista eri nimikkeillä, eikä JJ Lehdon ajama Onyx, joka muuttui kesken kautta 1990 Monteverdiksi, ole eritelty erikseen. McLaren on joka tapauksessa ylivoimaisesti tuottoisin: sen autolla on tullut 30 suomalaisvoittoa kolmelta eri kuljettajalta.
| Talli | Suomalaiset kuljettajat | Suomalaisvoittoja |
|---|---|---|
| McLaren | Keke Rosberg, Mika Häkkinen, Kimi Räikkönen, Heikki Kovalainen | 30 |
| Ferrari | Mika Salo, Kimi Räikkönen | 10 |
| Mercedes | Valtteri Bottas | 10 |
| Williams | Keke Rosberg, Valtteri Bottas | 5 |
| Lotus (Lotus F1 Team) | Kimi Räikkönen, Heikki Kovalainen | 2 |
| Sauber | JJ Lehto, Mika Salo, Kimi Räikkönen, Valtteri Bottas | 0 |
| Lotus (1990-luku) ja Team Lotus (2010-2011) | Mika Häkkinen, Mika Salo, Heikki Kovalainen | 0 |
| Alfa Romeo | Kimi Räikkönen, Valtteri Bottas | 0 |
| Tyrrell | Mika Salo | 0 |
| Arrows | Mika Salo | 0 |
| BAR | Mika Salo | 0 |
| Toyota | Mika Salo | 0 |
| Benetton | JJ Lehto | 0 |
| Onyx | JJ Lehto | 0 |
| Scuderia Italia | JJ Lehto | 0 |
| Renault | Heikki Kovalainen | 0 |
| Caterham | Heikki Kovalainen | 0 |
| Cadillac | Valtteri Bottas | 0 |
| Theodore | Keke Rosberg | 0 |
| ATS | Keke Rosberg | 0 |
| Wolf | Keke Rosberg | 0 |
| Fittipaldi | Keke Rosberg | 0 |
| Surtees (AAW Racing Team) | Leo Kinnunen | 0 |
| RAM Racing | Mikko Kozarowitzky | 0 |
Huomionarvoista on, että Ferrarin ratissa suomalaisia on ollut vain kaksi, ja Salon kuusi kilpailua olivat sijaisuus. Kaksi tallia on työllistänyt neljä suomalaista: McLaren (Rosberg, Häkkinen, Räikkönen, Kovalainen) ja Sauber (Lehto, Salo, Räikkönen, Bottas). Sauber-nimi on esiintynyt suomalaisten urissa myös Alfa Romeon nimellä, sillä kyse on samasta Hinwilin tallista eri nimikkeillä.
Miksi Suomesta on tullut F1-mestareita
Menestyksen taustalla ovat konkreettiset syyt: infrastruktuuri, ajoitus ja junioripolku.
Kartingverkosto on poikkeuksellisen tiheä. AKK-Motorsportin mukaan Suomessa on yli 50 ulkokartingrataa ja niiden lisäksi sisäkartinghalleja ympäri maata. Ensimmäiseen harrasteluokkaan Cadettiin pääsee jo 6-vuotiaana ja kansallisiin kilpailuihin Mini60- ja Raket-luokissa sinä vuonna kun täyttää 10. Liitto toteaa itse, että lähes kaikki suomalaiset formulakuljettajat ovat aloittaneet uransa kartingista, ja mainitsee esimerkkeinä Bottaksen, Räikkösen ja Kovalaisen.
Moottoriurheilukulttuuri oli olemassa ennen F1-menestystä. ”Lentävä suomalainen” ei ole alun perin autoilutermi. Se syntyi yleisurheilussa Hannes Kolehmaisesta, joka voitti kolme kultaa ja rikkoi kaksi maailmanennätystä Tukholman olympialaisissa 1912. Autoiluun nimitys siirtyi rallin kautta: Timo Mäkinen, Rauno Aaltonen ja Simo Lampinen 1960-luvulla, myöhemmin Juha Kankkunen ja Tommi Mäkinen neljällä rallin maailmanmestaruudella kumpikin. Kun Rosberg voitti F1-mestaruuden 1982, Suomessa oli jo vuosikymmenten kokemus siitä, että kilpa-ajaminen on uskottava ammatti.
Reitti on kulkenut Britannian kautta. Lehto voitti Britannian F3:n 1988, Häkkinen 1990, Salo oli samana vuonna toinen, Räikkönen voitti Britannian Formula Renaultin 2000 ja Kovalainen oli Britannian Formula Renaultissa neljäs 2001 ja Britannian F3:ssa kolmas 2002. Suomessa ei ole omaa formulaporrasta F1-tasolle asti, joten menestyminen on vaatinut muuttamista sinne, missä tallit katsovat.
Sukupolvet ovat ketjuuntuneet. Rosberg toimi Häkkisen managerina. Kovalainen hävisi GP2-mestaruuden 2005 Nico Rosbergille, Keke Rosbergin pojalle. Räikkösen tilalle Lotukselle ajoi kauden 2013 lopussa Kovalainen. Suomalaisten F1-ura ei ole ollut sarja irrallisia sattumia vaan sukupolvien välinen verkosto, jossa kuljettajat, managerit ja kilpakumppanit kytkeytyvät toisiinsa.
Yksi asia puuttuu: koti-GP. Suomessa ei ole koskaan ajettu F1-osakilpailua. Iitin Kausalassa sijaitseva KymiRing rakennettiin F1:n ja MotoGP:n vaatimusten mukaan ja avattiin 19.8.2019, mutta se ei ole isännöinyt F1-kilpailua, ja F1-tapahtuman järjestäminen vaatisi merkittäviä lisäinvestointeja rataan ja tapahtumamaksuihin. Rata on nykyään FIA:n Grade 6RW -luokan rallicross-rata, ja sen omistaa helmikuusta 2024 alkaen unkarilainen TRP Hungary. KymiRingillä ajetaan rallicrossin MM-osakilpailua kolmen vuoden sopimuksella vuodesta 2025 alkaen, ja heinäkuussa 2025 siellä järjestettiin motocrossin MXGP-tapahtuma.
Kartingista F1:een: mitä polku vaatii nykyään
Räikkösen tapa nousta F1:een ei olisi enää mahdollinen. Hän sai superlisenssin 2001 hyvin ohuella autokilpailutaustalla, ja FIA:n silloinen puheenjohtaja Max Mosley kuului asian arvostelijoihin. Vuonna 2015, Max Verstappenin debyytin jälkeen, FIA otti käyttöön pisteytetyn superlisenssijärjestelmän.
Nykyvaatimukset ovat selkeät. Kuljettajan on oltava vähintään 18-vuotias ensimmäisen F1-kilpailunsa alkaessa, ja poikkeuksellisissa tapauksissa FIA voi myöntää lisenssin 17-vuotiaalle. Superlisenssiin tarvitaan vähintään 40 pistettä kolmelta edelliseltä kaudelta. Formula 2:n mestaruudesta saa 40 pistettä, IndyCarin mestaruudesta 40, Formula 3:n mestaruudesta 30 ja Formula E:n mestaruudesta 30 (tilanne maaliskuussa 2026). Lisäksi kuljettajan on suoritettava vähintään 80 prosenttia kahdesta täydestä kaudesta hyväksytyissä sarjoissa. Vapaissa harjoituksissa ajetut vähintään 100 kilometrin sessiot tuottavat yhden pisteen tapahtumaa kohti, enintään kymmenen pistettä.
Käytännössä suomalaisen polku näyttää tältä: karting 6-10-vuotiaasta kotimaassa, siirtyminen kansainväliseen kartingiin teini-iässä, sitten formula-alkeisluokka, useimmiten ulkomailla, sitten F3 ja F2. Alla suomalaisten kuljettajien merkittävimmät junioritittelit ennen F1-debyyttiä.
| Kuljettaja | Merkittävin junioritulos ennen F1:tä | F1-debyytti |
|---|---|---|
| JJ Lehto | Britannian F3 -mestaruus 1988 (8 voittoa); Britannian ja Euroopan Formula Ford 2000 1987 | 1989 Portugalin GP |
| Mika Häkkinen | Britannian F3 -mestaruus 1990 (9 voittoa, 121 pistettä) | 1991 Yhdysvaltain GP |
| Mika Salo | Britannian F3 toinen 1990 (6 voittoa, 98 pistettä); Euroopan Formula Ford 1600 1988 | 1994 Japanin GP |
| Kimi Räikkönen | Britannian Formula Renault -mestaruus 2000 (7 voittoa 10 kilpailusta) | 2001 Australian GP |
| Heikki Kovalainen | World Series by Nissan -mestaruus 2004 (6 voittoa, 192 pistettä); GP2 toinen 2005 | 2007 Australian GP |
| Valtteri Bottas | GP3-mestaruus 2011; Formula Renault Eurocup ja NEC 2008 | 2013 Australian GP |
Suomi vertailussa: maailmanmestaruudet maittain
F1:n historiassa on jaettu 76 kuljettajien maailmanmestaruutta 35 kuljettajalle 15 eri maasta (tilanne kauden 2025 jälkeen). Suomi on tässä joukossa jaetulla viidennellä sijalla titteleiden määrässä ja jaetulla toisella sijalla mestarien lukumäärässä.
| Maa | Titteleitä | Mestareita |
|---|---|---|
| Britannia | 21 | 11 |
| Saksa | 12 | 3 |
| Brasilia | 8 | 3 |
| Argentiina | 5 | 1 |
| Suomi | 4 | 3 |
| Australia | 4 | 2 |
| Itävalta | 4 | 2 |
| Ranska | 4 | 1 |
| Alankomaat | 4 | 1 |
| Italia | 3 | 2 |
| Yhdysvallat | 2 | 2 |
| Espanja | 2 | 1 |
| Uusi-Seelanti | 1 | 1 |
| Etelä-Afrikka | 1 | 1 |
| Kanada | 1 | 1 |
Suomen väkiluku oli 5 652 881 vuoden 2025 lopussa. Neljä maailmanmestaruutta tarkoittaa siis noin yhtä titteliä 1,4 miljoonaa asukasta kohti. Kaikki Suomen edellä olevat maat ovat väkiluvultaan moninkertaisia. Yhdellä mittarilla Suomi kuitenkin jää jälkeen: kuljettajien kokonaismäärässä. Suomesta on ilmoittautunut F1-osakilpailuun yhdeksän kuljettajaa, kun taas Britanniasta on tullut yksin 11 maailmanmestaria.
Toinen ero on rakenteellinen. Britanniassa suurin osa F1-talleista sijaitsee fyysisesti maan sisällä, mikä tuottaa insinöörejä, testipaikkoja ja kontakteja. Suomessa ei ole yhtään F1-tallia eikä F1-rataa. Suomalainen menestys on siis rakentunut yksinomaan kuljettajapuolella ja aina ulkomailla. Se selittää myös, miksi jokainen suomalainen mestari on voittanut tittelinsä ulkomaisella tallilla: Rosberg brittiläisellä Williamsilla, Häkkinen brittiläisellä McLarenilla ja Räikkönen italialaisella Ferrarilla.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka monta suomalaista F1-kuskia on ollut?
Yhdeksän suomalaista on ilmoittautunut F1:n MM-osakilpailuun: Leo Kinnunen, Mikko Kozarowitzky, Keke Rosberg, JJ Lehto, Mika Häkkinen, Mika Salo, Kimi Räikkönen, Heikki Kovalainen ja Valtteri Bottas. Heistä kahdeksan on tosiasiassa lähtenyt kilpailuun. Kozarowitzky ei selvinnyt karsinnoista kummassakaan yrityksessään 1977, joten hänelle ei kertynyt yhtään starttia.
Ketkä suomalaiset ovat F1-maailmanmestareita?
Kolme suomalaista on voittanut kuljettajien maailmanmestaruuden. Keke Rosberg voitti tittelin 1982 Williamsilla, Mika Häkkinen 1998 ja 1999 McLarenilla ja Kimi Räikkönen 2007 Ferrarilla. Yhteensä neljä titteliä. Häkkinen on ainoa suomalainen, joka on voittanut mestaruuden useammin kuin kerran.
Kuka on suomalaisista F1-kuskeista menestynein?
Se riippuu mittarista. Räikkösellä on eniten voittoja (21), palkintopallisijoja (103), pisteitä (1873) ja startteja (349). Häkkisellä on eniten maailmanmestaruuksia (2) ja paalupaikkoja (26). Prosentuaalisesti Häkkinen on tehokkain: 20 voittoa 161 startista on selvästi parempi osuma kuin Räikkösen 21 voittoa 349 startista.
Onko Suomessa ajettu F1-kilpailua?
Ei ole. Suomessa ei ole koskaan järjestetty F1:n MM-osakilpailua. Iitissä sijaitseva KymiRing avattiin 19.8.2019 ja se suunniteltiin F1:n ja MotoGP:n vaatimusten mukaan, mutta F1 ei ole ajanut siellä. Radalla on FIA:n Grade 6RW -luokitus rallicross-radalle, ja siellä ajetaan rallicrossin MM-osakilpailua kolmen vuoden sopimuksella vuodesta 2025.
Kuka on suomalainen F1-kuski kaudella 2026?
Valtteri Bottas on kauden 2026 ainoa suomalainen vakikuljettaja. Hän ajaa Cadillacille numerolla 77 ja hänen tallikaverinsa on Sergio Pérez. Cadillac käyttää Ferrarin voimalinjaa ja on yksi kauden yhdestätoista tallista. Bottas oli kauden 2025 Mercedeksen varakuskina ilman vakituista kilpailupaikkaa.
Miksi suomalaiset ovat menestyneet F1:ssä?
Selitys on käytännöllisempi kuin kansanluonne. AKK-Motorsportin mukaan Suomessa on yli 50 ulkokartingrataa ja lisäksi sisähalleja, ja lajiin pääsee 6-vuotiaana. Rallin kautta syntynyt moottoriurheilukulttuuri teki kilpa-ajamisesta uskottavan ammatin jo ennen Rosbergin mestaruutta. Käytännön uraputki on kuitenkin kulkenut Britannian junioriformuloiden kautta, ei kotimaassa.
Miten suomalainen pääsee nykyään F1-kuljettajaksi?
Reitti alkaa kartingista, jossa kansalliset kilpailut alkavat 10 vuoden iässä. Sen jälkeen tarvitaan menestystä kansainvälisissä formulasarjoissa. FIA:n superlisenssi vaatii vähintään 40 pistettä kolmelta edelliseltä kaudelta, ja pisteitä saa esimerkiksi F2-mestaruudesta 40 ja F3-mestaruudesta 30. Ikäraja on 18 vuotta, poikkeustapauksissa 17.