SM-liigan mestarit: kaikki voittajat ja ennätykset

Tappara nosti Kanada-maljan 13. toukokuuta 2026 Nokia Arenalla, kun se kaatoi KooKoon ratkaisevassa seitsemännessä loppuottelussa 2–1. Se oli tamperelaisten 21. Suomen mestaruus, kun mukaan lasketaan edeltäjäseura TBK:n kolme titteliä, ja 14. SM-liigan aikakaudella. Kouvolalaisille sarja tuotti seurahistorian ensimmäisen SM-mitalin.

Kaikki SM-liigan mestarit 1976–2026

SM-liiga perustettiin Tampereella 24. toukokuuta 1975 korvaamaan SM-sarja, jota oli pelattu vuodesta 1928. Uudistuksen tärkein urheilullinen seuraus oli se, että mestaruus alettiin ratkaista pudotuspeleillä eikä sarjasijoituksella. Ensimmäinen liigakausi 1975–76 päättyi TPS:n mestaruuteen keväällä 1976.

Taulukossa kausi on merkitty pelikauden mukaan, ja mitalit jaettiin aina seuraavana keväänä. Viimeinen sarake kertoo runkosarjan voittajan, joka palkitaan Harry Lindbladin muistopalkinnolla.

Liigakausia on pelattu 51, mutta mestaruuksia on jaettu 50. Kevään 2020 pudotuspelit peruttiin koronaviruspandemian takia, eikä mestaruutta myönnetty lainkaan. Se oli ensimmäinen kerta sitten sotavuoden 1944.

Runkosarjan voittaja on vienyt mestaruuden tasan puolessa tapauksista, 25 kertaa 50:stä. Ääripää löytyy keväältä 2010, jolloin runkosarjassa kuudenneksi jäänyt TPS voitti mestaruuden. Kuudes sija on liigahistorian matalimpia lähtöruutuja mestaruuteen, joskaan kaikkien mestarikevätten runkosarjasijoituksia ei ole käyty läpi.

Eniten mestaruuksia seuroittain

Suomen mestaruuksia on jaettu 94 kertaa vuodesta 1928 alkaen. Alla oleva taulukko noudattaa virallista laskutapaa, jossa Tapparan lukemaan sisältyvät sen edeltäjän TBK:n mestaruudet 1953, 1954 ja 1955.

Ilves on kaikkien aikojen toiseksi menestynein seura 16 mestaruudella, mutta niistä vain yksi on tullut SM-liigan aikana, keväällä 1985. Kärpät taas on voittanut kaikki kahdeksan titteliään liiga-aikana. Hopeatilastossa kärki on tasan: SM-liigan aikana sekä Tappara että TPS ovat hävinneet loppuottelusarjan yhdeksän kertaa.

Miksi mestarilistoja on kaksi

Suomen mestaruudesta on pelattu vuodesta 1928, mutta SM-liiga on olemassa vasta vuodesta 1975. Siksi julkisuudessa liikkuu kaksi eri lukua. ”SM-liigan mestaruudet” tarkoittaa vain kevään 1976 jälkeisiä titteleitä, kun taas ”Suomen mestaruudet” kattaa myös SM-sarjan kauden 1927–28 alkaen. Ero on iso: Tappara on SM-liigan mestari 14 kertaa mutta Suomen mestari 21 kertaa, ja Ilveksen 16 mestaruudesta 15 on SM-sarjan ajalta.

SM-sarjan aikaan mestaruus ratkesi vaihtelevilla tavoilla: ensimmäiset vuodet cup-muotoisena, sitten sarjamuodossa, ja välillä käytössä oli lohkojako. Mestaruus saatettiin ratkaista pelkällä sarjapisteellä.

Lista kertoo myös suomalaisen kiekon painopisteen siirtymän. Ensimmäiset mestaruudet jakautuivat Viipurin ja Helsingin kesken, mutta jo neljäntenä pelattuna mestaruuskeväänä 1931 titteli meni Tampereelle Tampereen Palloilijoille, ja vuodesta 1936 Ilves otti lajin haltuunsa. Turku sai ensimmäisen mestaruutensa vasta 1956 ja Oulu 1981.

Kanada-malja: mistä pokaali tuli

Kanada-malja ei ole SM-liigan keksintö vaan siirtolaisten lahja. Kanadan suomalaisyhteisö keräsi varat pokaaliin vuonna 1950, ja keräyksen organisoi kanadansuomalainen liikemies Arne Ritari. Puuhamiehiin kuuluivat myös Väinö Kuikka, Ilmari Järnefelt ja August Jokinen. Lions-järjestön oman kertoman mukaan varsinaisen keräyksen teki Sudbury Suomi Lions Club.

Palkinnon toi Suomeen Lauri ”Tahko” Pihkala, joka luovutti sen Suomen Jääkiekkoliitolle tammikuussa 1951; Helsingin Sanomat uutisoi luovutuksesta 5. tammikuuta 1951. Ensimmäisenä maljan sai Ilves keväällä 1951, ja vuoteen 1975 asti se meni SM-sarjan voittajalle.

Alun perin maljan laattoihin merkittiin vain mestarijoukkueen nimi ja vuosiluku. SM-liigan perustamisesta lähtien mukaan on kaiverrettu myös pelaajat, ja nimensä laattaan saa pelaaja, joka on pelannut kolmasosan kauden otteluista. Alaosaa on jouduttu korottamaan toistuvasti, ja vuonna 2013 malja alkoi olla maksimikoossaan.

Palkinnosta on kaksi kappaletta. Alkuperäistä säilytetään Suomen Jääkiekkomuseossa Tampereella, ja vuonna 1991 tehty kopio annetaan mestarijoukkueelle vuodeksi. Voittajat saavat jäälle aidon maljan, joka vaihdetaan vasta sen jälkeen kopioon. Alkuperäisen maljan on arvioitu olevan hopeoitua kuparia tai uushopeaa, kopio on kokonaan hopeaa.

Malja painaa noin 17 kiloa, ja paino näkyi keväällä 2026. Tapparan Kristian Tanus nosti juuri jäälle tuotua alkuperäistä maljaa niin, että maljaosa irtosi jalustastaan ja putosi jäälle. Maljaa vuosikymmeniä huoltanut kultaseppä Jyrki Karvinen kertoi Ylelle maljaosan vääntyneen soikeaksi ja huomautti, ettei mikään kiinnitys kestä sivusuuntaista nostoa, koska jalusta on vuosien laattakerrosten myötä käynyt hyvin raskaaksi. Jääkiekkomuseon mukaan vaurio on korjattavissa. Tanus ei ollut joukkueen kapteeni, vaan kaudella 2025–26 Tapparaa johti kapteenina Otto Rauhala.

Mestaruusputket ja pisimmät tauot

Yksikään seura ei ole voittanut neljää peräkkäistä Suomen mestaruutta. Kolmen putki on onnistunut yhdeksän kertaa, ja jos TBK ja Tappara lasketaan erikseen, sen ovat tehneet viisi seuraa.

• Ilves 1936, 1937 ja 1938
• KIF 1939, 1941 ja 1943, eli kolme peräkkäistä pelattua kautta, kun sotavuodet 1940 ja 1942 katkaisivat sarjan
• Ilves 1945, 1946 ja 1947
• Ilves 1950, 1951 ja 1952
• TBK 1953, 1954 ja 1955
• Tappara 1986, 1987 ja 1988
• TPS 1989, 1990 ja 1991
• TPS 1999, 2000 ja 2001
• Tappara 2022, 2023 ja 2024

Toiseen suuntaan katsottuna pisin odotus on Rauman Lukolla: ensimmäinen mestaruus tuli 1963 ja seuraava vasta 2021, eli väliin mahtui 58 vuotta. Hämeenlinnassa Tarmon mestaruudesta 1949 HPK:n ensimmäiseen titteliin 2006 kului 57 vuotta, mutta kyse on kahdesta eri seurasta. Ässillä mestaruudesta 1978 seuraavaan 2013 kului 35 vuotta.

Kärpät odotti ensimmäisen mestaruutensa 1981 jälkeen 23 vuotta seuraavaa ja voitti sitten seitsemän titteliä 15 vuodessa. Ilves on odottanut vuoden 1985 jälkeen 41 vuotta. Se on pisin käynnissä oleva tauko niiden nykyisten liigaseurojen joukossa, jotka ovat joskus voittaneet, mutta jää selvästi Lukon 58 vuoden alle. Jokerit voitti viimeksi 2002 ja oli poissa pääsarjasta vuodet 2014–2026, mutta palaa liigaan kaudeksi 2026–27.

Finaalisarjojen ennätykset ja formaatin muutokset

Loppuottelusarjan pituus on muuttunut liigan aikana kolme kertaa. Ensimmäisinä liigavuosina finaali oli lyhyt sarja. Paras seitsemästä otettiin käyttöön ensimmäisen kerran keväällä 1986, kun Tappara voitti HIFK:n 4–1. Vuodesta 1993 siirryttiin paras viidestä -malliin, joka oli voimassa kevääseen 2007 asti. Nykyinen paras seitsemästä on ollut käytössä keväästä 2008, poikkeuksena pandemiakevät 2021, jolloin pudotuspelit pelattiin tiivistetysti paras viidestä -sarjoina.

Seitsemänteen loppuotteluun on menty harvoin, ja vain kolmesti ratkaisupeli on venynyt jatkoajalle. Kaikissa kolmessa isäntänä oli Kärpät Oulussa. Kärpät voitti 2014 Tapparan 1–0 Juhamatti Aaltosen osumalla ajassa 67.24 ja 2015 samoin Tapparan 2–1 Sebastian Ahon osumalla ajassa 81.00. Keväällä 2019 vieras vei voiton, kun HPK kaatoi Kärpät 2–1 Markus Nenosen maalilla ajassa 75.24.

Keväällä 2026 seitsemäs peli ratkesi varsinaisella peliajalla, kun Tappara voitti KooKoon 2–1 Nokia Arenalla 12 700 katsojan edessä. Sarjasta tuli silti kestoennätys. Neljäs loppuottelu Kouvolassa 8. toukokuuta kesti 129.54 minuuttia, ja Tappara voitti sen vieraissa 3–2 Oiva Keskisen maalilla neljännellä jatkoerällä. Se on SM-liigan historian pisin loppuottelu ja koko sarjan historian toiseksi pisin ottelu. Ennätys on yhä keväältä 2015, jolloin Ilves ja HIFK pelasivat villin kortin ottelussa 134.14 minuuttia ennen Mika Partasen ratkaisua.

Sarjan kulku oli poikkeuksellinen myös kotietujen kannalta: kotijoukkue voitti vain kolme seitsemästä ottelusta. KooKoo vei avausottelun Tampereella 4–2, voitti toisen kotonaan 3–2 ja johti sarjaa vielä 3–2 viidennen ottelun jälkeen, ennen kuin Tappara voitti kaksi viimeistä.

Menestyneimmät pelaajat ja valmentajat

Pelaajien mestaruusennätys on Ilkka Mikkolalla, jolla on kahdeksan Suomen mestaruutta kolmesta eri seurasta: TPS 1999, 2000 ja 2001, Jokerit 2002 sekä Kärpät 2004, 2005, 2007 ja 2008. Mikkolalla on myös kaikkien aikojen ennätys SM-mitaleissa, yksitoista.

Seitsemään mestaruuteen ovat yltäneet Ilveksen Aarne Honkavaara ja Pentti Isotalo sekä Reijo Mikkolainen, joka voitti neljästi Tapparassa ja kolmesti TPS:ssä. Isotalon mestaruudet ovat vuosilta 1945, 1946, 1947, 1950, 1951, 1952 ja 1957. Honkavaaran tapaus on erikoinen: hän pelasi Ilveksessä 1943–1958 ja ehti valmentaa saman seuran mestariksi jo pelaajauransa aikana, muun muassa keväällä 1957.

Nykypelaajista pisimmällä on Veli-Matti Savinainen, jolla on kuusi mestaruutta: Ässät 2013 sekä Tappara 2016, 2017, 2022, 2023 ja 2024.

Päävalmentajien ennätys on Hannu Jortikalla. Hän voitti kuusi Suomen mestaruutta, kaikki TPS:ssä ja kahtena kolmen mestaruuden putkena (1989–1991 ja 1999–2001).

Kari Jalonen on listan monipuolisin nimi. Hän voitti viisi mestaruutta pelaajana, yhden Kärpissä 1981 ja neljä TPS:ssä 1989, 1990, 1991 ja 1993, sekä neljä päävalmentajana. Kaudeksi 2026–27 hänet nimitettiin Tapparan päävalmentajaksi Rikard Grönborgin tilalle. Ruotsalainen Grönborg luotsasi Tapparaa kaudet 2023–2026 ja voitti sinä aikana kaksi mestaruutta, 2024 ja 2026.

Seurat jotka eivät ole koskaan voittaneet

Kaudella 2026–27 SM-liigassa pelaa 17 joukkuetta. Niistä kuudella ei ole yhtään Suomen mestaruutta: Jukurit, K-Espoo, KooKoo, Pelicans, SaiPa ja Sport.

• Pelicans on lähimpänä. Lahtelaisilla on kolme hopeaa: 2012, 2023 ja 2024. Yksikään toinen mestaruutta vaille jäänyt seura ei ole päässyt finaaliin kolmesti.
• SaiPa otti ensimmäisen mitalinsa, pronssin, jo 1966. Ensimmäiseen finaaliin se pääsi vasta 2025, jolloin KalPa vei sarjan. Keväällä 2026 tuli pronssi.
• KooKoo nousi liigaan kaudeksi 2015–16 ja voitti ensimmäisen SM-mitalinsa keväällä 2026. Se oli tuorein uusi nimi miesten pääsarjatason mitalilistalla sitten Pelicansin vuonna 2012.
• K-Espoo palasi liigaan kaudeksi 2024–25. Espoolainen kiekko on ollut finaalissa kahdesti Espoo Bluesin nimellä, 2008 ja 2011. Osa tilastoista laskee Bluesin ja K-Espoon samaksi ketjuksi, jolloin espoolaisten ensimmäinen mitali on vuodelta 2008; jos seurat erotetaan, K-Espoolla ei ole omalla nimellään yhtään SM-mitalia.
• Jukurit ja Sport eivät ole voittaneet yhtään SM-mitalia miesten pääsarjasta.

Odotus voi olla hyvin pitkä myös lopulta palkitseville. KalPa nousi ensimmäisen kerran pääsarjatasolle kaudeksi 1957–58 ja voitti ensimmäisen mestaruutensa 2025. Väliin mahtui 67 vuotta, kaksi hopeaa vuosilta 1991 ja 2017 sekä useita pudotuksia sarjasta.

Sarjauudistus muuttaa mestaruuden asetelmat

Kausi 2026–27 on siirtymäkausi ja järjestyksessä liigan 52. SM-liigassa pelaa ennätyssuuri 17 joukkuetta, kun Jokerit nostettiin sarjaan Mestis-kauden 2024–25 voittajana. Runkosarjassa pelataan 64 ottelua, ja se alkaa 1. syyskuuta 2026 ja päättyy 23. maaliskuuta 2027.

Kaudesta 2027–28 alkaen siirrytään järjestelmään, jossa ylemmällä A-tasolla on 14 joukkuetta ja uudella B-tasolla 10, ja sarjatasojen välillä on suora nousu ja putoaminen. Käytännössä siirtymäkauden päätteeksi runkosarjan 14 parasta jatkaa A-sarjassa ja sijat 15–17 putoavat B-sarjaan, johon nousee joukkueita myös Mestiksestä. Sijoille 13 ja 14 yltävät joukkueet eivät pääse pudotuspeleihin mutta säilyttävät paikkansa A-sarjassa.

Mestaruudelle tämä merkitsee kahta asiaa. Pudotuspeleihin päässeiden osuus muuttuu, kun sarja kutistuu 14 joukkueeseen, ja liigapaikasta tulee urheilullisesti ansaittava. Toistaiseksi nousu on edellyttänyt liigalisenssin läpäisemistä, ja kuinka tiukka portti se on, näkyi keväällä ja kesällä 2026: Imatran Ketterän liigalisenssihakemus hylättiin raha- ja jäähalliongelmien vuoksi, ja kun seura valitti urheilun oikeusturvalautakuntaan, lautakunta katsoi hylkäyksen olleen sääntöjen mukainen.

Miten Suomen mestaruus eroaa muualla

Suomalaisen mallin erikoisuus on se, kuinka myöhään pudotuspelit tulivat. Pohjois-Amerikassa Stanley Cupista pelattiin haasteotteluina jo 1890-luvulta, ja NHL:n oma mestaruus on ratkaistu pudotuspeleillä vuodesta 1918. Suomessa mestaruus ratkesi sarjapisteillä vuoteen 1975 asti. Tämä selittää myös sen, miksi vanhalla listalla on niin monta pientä ja jo kadonnutta seuraa: yhden kauden hyvä sarjaputki riitti.

Kokoluokka eroaa myös. NHL:ssä ennätys on Montreal Canadiensin 24 mestaruutta, ja pelaajaennätys on Henri Richardin yksitoista. Ruotsissa mestaruudesta on pelattu vuodesta 1922 ja Le Mat -pokaalia on jaettu vuodesta 1926; eniten mestaruuksia on Djurgårdenilla, 16.

Pokaalit eroavat konkreettisesti. Kanada-malja painaa noin 17 kiloa, Stanley Cup noin 15,5 kiloa ja Le Mat 3,34 kiloa. Kummassakaan pohjoisamerikkalaisessa tai suomalaisessa perinteessä mestarit eivät saa alkuperäistä pokaalia pitkäksi aikaa: alkuperäinen Kanada-malja on Jääkiekkomuseossa Tampereella ja vuoden 1892 alkuperäinen Stanley Cup Hockey Hall of Famen holvissa Torontossa, ja kierrossa on kummassakin uudempi kappale.